Niin -- Helsingin Messukeskuksen aulakin oli kiinnostavampi kuin Turussa järjestettävät messut koko vuodessa yhteensä.

Aikaa ja rahaa olisi saanut upotettua upeille osastoille vaikka millä mitalla. Ihan hyvä vaan, että kuulutukset alkoivat ajaa meitä ja muuta messukansaa pois iltakahdeksalta.

Ostimme muutaman tiedekirjan, joiden sisäkansiin aion raapustaa jotakin imelää ensimmäisistä yhteisiksi hankituista kirjoista ja rakkaudesta.

Putingin osastolta olisin halunnut kaiken postikorteista muistivihkoihin.

Istuimme Hesarin osastolla alas kirjoittamaan arvontalappusia. Juuri sopivan makeasti hymyillyt myyjämies myi meille puolen vuoden lehtitilauksen. Tää on siis niin parisuhdepäätös.

Hihitin esiintymislavalla tanssivalle vauvalle.

Ruoka-osastolla hamstrasimme meloni-passion-Skyrejä ja leipää.

Mukava nainen myi minulle PIHKA pikiöljyvoidetta (suoraan purkista tämä nimi). Minun kädet ovat menneet nyt viimalla tosi kuiviksi, melkein voisi puhua ihottumasta. Esimerkiksi ihan perus käsivoide on vaan saanut  kämmenselät kirvelemään kahta kauheammin, ja Lushinkin supervoide tuntui vain levittävän ihottumaa. Mutta, nyt pelkän pihkan ja pikiöljyn voimalla kädet näyttävät ja ennen kaikkea tuntuvat jo paljon paremmilta. Tuolla valmistajan nettisivuilla sanotaan, että tätä voisi laittaa päänahkaankin, mikä on ihan superjuttu, sillä minulla on ihan pienestä asti ollut päänahan kanssa ongelmia varsinkin talvisin. Tekisi mieli tilata samalta firmalta myös muita juttuja, niin hyvin tämä minut nyt on vakuuttanut.

Sitten vielä vähän soitimme pianoa F-Musiikin osastolla.

Menestyksekäs päivä päättyi Pasilan K-Marketiin ja tarjousjauhelihan hamstaukseen.

helsinkikerho II

Gran Delicato oli mukava, mutta petyin kun ei ollukaan makeaa tarjolla. Mutta ei saa valittaa kun saimme luvan siirrellä pöytiä niin, että kaikki kymmenen mahtui saman pöydän ääreen.

Helsinkikerho taitaa olla menestys.

lights will guide me home

Helsinki print in Etsy

Olen kauhuissani.

Alle kuukausi sitten jouduin taas kerran pettymään Turussa. Turku on kaupunkina hurmaava, mutta minulle joka kadunkulmassa alkaa olla itkuisia muistoja. On niitä iloisiakin, paljonkin, mutta minkään kahvilan suklaakakulla ei nollata niitä hetkiä kun on joutunut pettymään työpaikkoihin, opintoihin ja poikiin.

Joten minä lähdin kirjastopojan luo Helsinkiin. Vähän vain karkuun Turun synkkyyttä. Kirjoitin puolitosissani muutaman työhakemuksen. Minulle soitettiin yhdestä paikasta kätevän matkan päästä kirjastopojan luota. Menin haastatteluun, ihan erilaiseen kuin jossa olen koskaan ennen ollut. Minua kuunneltiin, ja onnistuin puhumaan ja hymyilemään niin, että äärimmäisen mukava mies kysyi, että haluanko aloittaa ensi tiistaina.

Ja kyllähän minä halusin.

Seuraavana yönä tuntui fyysisestikin siltä, että monta painavaa kiveä olisi otettu harteilta pois. Pystyin taas nukkumaan, ja aamupalan jälkeen jatkoin uniani vielä iltapäivään - nukuin pois stressin aiheuttamaa univelkaa. Kirjastopoika herätti minut kolmelta, sinulla on pian se kahvilajuttu.

Minä menin kahville kivojen tyttöjen kanssa. Jännitys Helsinkiin muutosta laski taas vähän, kun huomasi, että kyllähän täälläkin on ihmisiä, joiden kanssa jutella kaikesta lankakauppojen ja unelmien välillä.

Nyt istun junassa Turkuun. Ensimmäistä kertaa Helsinki olikin koti, johon palata.

Minua pelottaa aivan valtavan paljon. Yhtäkkiä olen muuttamassa kauas kotikotoa. Olen tietysti asunut omillani jo yli vuoden, mutta äiti ja isä ovat olleet koko ajan 15 kilometrin päässä. Nyt muutan kirjastopojan luo - mehän sovimme kauan sitten ettemme edes saa rakastua toisiimme - ihan hirveän jännittävää. Tämä tuli niin äkkiä, mutta tuntuu siltä, että ihan täydelliseen aikaan. Turussa en enää välttämättä jaksaisi enää yrittää aloittaa kaikkea alusta, en ainakaan samalla motivaatiolla kuin edellisillä kerroilla.

Sunnuntaina isä tuo minut Helsinkiin. Luulen, että meitä itkettää.

Mutta sitten herään maanantaiaamuna, ja olen todennäköisesti hyvin tyytyväinen. Ja jos kuitenkin suruttaa, mietin, että Turkuun lähtee tunnin välein junia.

Miten te olette selvinneet uuteen kaupunkiin muutosta? Entä siitä, että muuttaa toisen kanssa saman katon alle? Onhan teitäkin pelottanut, onhan?

helsinkikerho I

Helsinki-kerhon piti kokoontua Mokossa. Fiksuina tyttöinä olimme unohtaneet tarkistaa aukioloajat, ja niinhän siinä kävi, että kahvitteluun olisi Mokossa jäänyt aikaa huikeat 20 minuuttia, joten hiplailtiin tyynyt, julisteet, teepurkit ja raitapillit, ja lähdettiin metsästämään toista kahvilaa.

Kakkukeisarin tehtaanmyymäläkin meni kiinni, joten lopulta sitten istuimme uniikisti Sörnäisten Picnicissä. Suklaafudgekakku oli ihan tosi hyvää, voi namnam.

Sain täältä myös töitä, ja lupasin aloittaa jo nyt tiistaina. Vähän (vitun paljon) kauhistuttaa, mutta jännitysaste laski kun tapasi niin kivoja tyttöjä, ja juttu luisti. Ei kuitenkaan haluta kirjastopojan kanssa kaikkia iltoja istua telkkarin ääressä, vaikka sekin on välillä äärimmäisen rentouttavaa.

you gonna get mail

Siinä ne nyt odottavat, teidän kirjeenne valmiina matkaan.

Parhaita on sunnuntait, kun voi maata sohvalla viltin alla ja syödä eilen leivottua pullaa.

Tekee mieli päiväunille, toisaalta taas ulos aurinkoiseen syksyyn.

nörttiluola 2.0

Kirjastopoika asuu nörttiluolassa. Avattiin sälekaihtimet. Ostin harsokukkia, jotka jostain syystä maksoivat vain kaksi euroa kun Turussa saa aina laittaa vähintään neljä euroa oksaan.






Nörttiluolassa on kuitenkin puolensa.

Esimerkiksi valtava televisio.

update

Postiin liittyen: kiitos kaikista viesteistä, olisi ihanaa kirjoittaa teille kaikille, mutta tällä hetkellä resurssit eivät vaan anna myöden. Viimeinen kirje meni kello 11.11 sähköpostia lähettäneelle, joten siitä voi laskea onko omaan laatikkoon tulossa postia. Harmi, että niin moni joutuu tällä kertaa pettymään! :<

Helsinkikerhosta: jos haluat mukaan, laita minulle sähköpostia. Osoitteeni näkyy tuolla vasemmassa reunassa. En oikein mitenkään voi organisoida tätä kommenttilaatikossa, ymmärrätte varmaan.

hei ystävä!

Toinen tälläinen hakupostaus vielä tälle päivälle!

Jos kaipaat ystäviä Helsingissä, tässä olisi yksi. Jos olisi monta innostunutta, voisin perustaa jonkinlaisen kahvilakerhon sisaruksen pääkaupunkiseudulle. Taas voi laittaa sähköpostia!

Olen tutustunut niin moneen parhaaseen ystävään blogin/IRC-gallerian/Habbon/Facebookin kautta kautta, ja voin vakuuttaa ettei ole pelottavaa!

Tässä ystäväkerhossa voisi vaikka neuloa, juoda kokista, käydä kirppareilla ja seikkailla.

haluatko postia?

Löysin kymmenen postimerkkiä, ja kirjoittaisin mielelläni teille enkä joillekin randomeille puolalaismiehille. Kävisikö? Minulle saa tietenkin vastatakin, mutta se ei ole mikään vaatimus.

Askartelukärrystä löytyy kortteja, ja kaikenlaista pientä söpöä, jota voisin lahjoittaa uusiin koteihin piristämään - hyvä syy sitten taas hankkia uutta.

Jos hymyilytti, laita sähköpostia!

Ja jos ja kun olet ennen saanut minulta postia, voisi ehkä olla fiksua antaa muille tällä kertaa tilaisuus.

mitä jäi käteen kirjamessuilta

Paperipussillinen Marianne-suklaata.

lokakuu toivoa täynnä

Ja niin, taas kerran, elämäni ei mennyt niin kuin olin suunnitellut. Asiaa tässä sen enempää vatvomatta (koska en yksinkertaisesti jaksa tehdä sitä nyt), esittelen lokakuun ohjelmaa. Sanottakoon nyt kuitenkin, että joudun odottelemaan seuraavaa rakkaustyötä vähän aikaa kotosalla, ja yritän tehdä kaikkeni etten vaan jäisi makaamaan peiton alle.

1. Tänä viikonloppuna Turussa iloitaan Kirjamessuista. Samalla lipulla pääsee nauttimaan myös Ruoka- ja Viinimessuista, Tiedemessuista sekä levymessuista. Turkulaiset messut valitettavasti menettävät tasoaan joka vuosi, mutta Kirjamessuista ei kerta kaikkiaan voi olla nauttimatta. Kirjat ovat itsestäänselvästi pääosassa, mutta tekemistä ja näkemistä riittää muutenkin, ja ruokamessuilla pääsee maistamaan ja ostamaan kaikenlaista. Lupaan.

2. Jossain vaiheessa karkaan kirjastopojan luo Helsinkiin. Pitää kutoa sen sukat valmiiksi, että saa omat puikoille. (Ja koska sen varpaathan voi palella, voi pientä!) Nyt olisi aikaa myös ommella parit tyynynpääliset, kaventaa keltaiset pussilakanat ja ommella ylijäänneistä kankaista vaikka pussukoita. Koska minulla ei vielä ole pussukoita.

3. Haluaisin myös lukea kirjan. Edes yhden, oikein kunnolla, pitkästä aikaa.

4. Jatkan ranskan opiskelua Duolingon kanssa. Suosittelen tätä ihan älyttömän innoissani, jos vaan taitaa englannin hyvin. Ranskan lisäksi valikoimista löytyy portugali, saksa, italia ja espanja. Duolingo on ilmainen, hauska ja toimiva, ja sen saa myös ilmaiseksi mukaansa älypuhelimeen.

5. Vähän hengaan koneellakin. Kirjauduin Tumblriin uudelleen, ja aloin reblogata. Tuntui vähän liian hyvältä. Minun tumblr.

6. Autan siskoani muutossa.

7. Leivon ja kokkaan. Murheet unohtuu kun sekoittaa tiikerikakku-taikinan. Ja kun syö sitä.

8. Kirjoitan pitkästä aikaa kirjeitä. Harmi, ettei ole rahaa ostaa sataa postimerkkiä.

9. Käyn pyöräseikkailuilla.

10. Loppukuusta alan odottaa joulua. Lidlissä oli jo joulukarkit.

Lopuksi vielä tarkennettakoon, että kyllä, minulla on ollut paska viime viikko. Blogiani lukemattoman äitini mielestä esitän täydellistä ihmistä internetissä. Minun filosofiani tässä elämässä on se, että vaikka välillä asiat eivät menisikään hyvin (ei ne kellään aina mene!), niin silti pitää jatkaa eteenpäin, ja ottaa pieninkin ilo irti kaupungistaan, ystävistään ja elämästään. Sille ajatukselle haluan tämän blogin olevan suoranainen oodi.

Olen ihan todella pahoillani jos joku on luullut, että herään joka aamu kiharatukkani kanssa vain lukeakseni The Simple Thingsiä oikein valmistetun luomuteeni kanssa jossakin second hand -koltussa. Tänään heräsin kuuden jälkeen kirjastopojan pyjamahousuissa selaamaan reddittiä, syömään tiikerikakkua ja pohtimaan, että menisikö sitä suihkuun nyt vai ei milloinkaan.

Tuossa listassa on kymmenen juttua, jotka ovat kivoja juttuja, jotka aion myös toteuttaa. Mutta noidenkin jälkeen minullekin jää aivan varmasti aikaa itkulle, pelolle ja ikäville ajatuksille. Luottakaa minuun. Elämä on parasta, oikeasti ihan mieletöntä ja kauneinta, mutta siihen kuuluu myös se, että niitä ah-niin-ihania syksyn ensimmäisiä kynttilöitä sytytellään ikkunalaudalle välillä itkusilmin.