tänään

Tänään ajan töistä suoraan minun ihan omaan kotiin. Se ei ole kenenkään muun, vaan minun oma oma oma residenssini. Pakkasin takakonttiin "tärkeimmät", lainausmerkit siksi, että joku saattaisi epäillä esimerkiksi postikorttikokoelman tai karttapallon elintärkeyttä ensimmäisenä iltana. Mutta hei, jouluvalot sentään tulee vasta seuraavassa autolastissa!!

kohta olen turkulainen!!!

Nämä saattavat nyt olla ainakin tämän kevään tylsimmät kuvat, mutta kyllä niistä selviää mitä täällä tällä hetkellä tapahtuu! Kuvat otin Even kameralla, kun omaan tilattu uusi akku ei ole vielä löytänyt minun luokseni. Olen kovasti pakkaillut tavaroitani, ja perjantaina saan alkaa siirtämään niitä Turkuun sitten.

Naurattaa vähän kun Turkuun muuttaminen kuulostaa tosi isolle jutulle, ja totta kai se sitä myös on, mutta Google Mapsin mukaan kotikotoa on sinne alle 17 kilometriä. Että eipä ole kaukana äidin herkkupadat. Varsinkaan kun se alkaa rahtaamaan niitä joka päivä tuonne, jos (ja kun) isän ennustukset käyvät toteen.

Mutta niin, olen töissä saanut nyt olla, mikä on tietenkin ihan todella hieno juttu! Paljon kivempi elää kun ei ehkä tarvitse ihan jokaista makaronia laskea tarkasti budjettiin. Ja vaikka minulla on paljon juttuja valmiinakin, niin on se silti kiva jotain pientä kivaa ostaa kun on kerran ihan oma pieni koti nyt sitten.

Mitä teidän kesäänne kuuluu? Ja Instagramia päivitän vähän useammin, siellä nimimerkkini on memmuli, jos jotain kiinnostaa. Ei sielläkään nyt mitään kuvatulvaa viime aikoina ole ollut, mutta kuitenkin: pikkukuulumisia.

juhannuksia kaikille !!!

Palaan sunnuntaiaamuna töihin, mutta nyt nautin elämästä pari hetkeä.

omaan kotiin

Minulla taitaa tällä hetkellä mennä todella lujaa. Otin tälläisen kevyen 8-9 päivän puutarhakeikan, ja salaatit vilkkuvat silmissä. Jalkoihin kyllä sattuu mutta tykkään kyllä tästä työstä oikein paljon - tässä ei ehdi kyllästyä, koko ajan on jotain tekemistä, eikä tarvitse puhua kahdeksaa tuntia säästä jos ei halua.

Ja raha tulee nyt tarpeeseen, sillä, trumpetinsoittoa tähän väliin, muutan parin viikon päästä omaan kotiin. Se on maailman suloisin asunto, ihan minun näköinen. Minulla kävi niin hyvä tuuri sen kanssa, laitoin vähän ilmoituksen Tori.fi:hin, ja seuraavana iltana minulla oli edukas kaksio (!!!) ihan loistavalla sijainnilla, ja mikä parasta, vuokranantajapariskunta on niin valtavan mukava, että ihan hymyilyttää.

Olin suunnitellut tietenkin yksiön vuokraamista, mutta kun tämä sattui kohdalle melkein samalla vuokralla mitä olin suunnitellut varaavani puolta pienempään yksiöön!!! Lisäksi entinen vuokralainen on muuttamassa ulkomaille, ja saan häneltä monta juttua mitä olisi joka tapauksessa jossain vaiheessa pitänyt hankkia, nyt ne vaan odottaa minua siellä valmiina, ovat tosi hyvänkuntoisia, ja kun tällä naisella oli vähän kiire päästä niistä eroon, sain ne tosi sopuisaan hintaan. Ei kai ihme, että kaikki tämä tuntuu vaan todella suurelta siunaukselta. Pari viikkoa sitten olin ihan valmis hautautumaan peittojen alle ja masentua sinne sipsipussin kanssa, nyt minulla yhtäkkiä on ihana asunto, aika selkeät opiskelusuunnitelmat ja alan saada jalansijaa henkilöstövuokrausfirmassa.

Kuvassa on lakanakaapista anastettuja tyynyliinoja.

turku

Aika jänniä aikoja eletään minun maailmankaikkeudessa, hihi. Kamera ei toimi, saattaa johtua siitä, että akku vietti hetken vesilasissa tässä joskus. Niitä saa varmaan kuitenkin jostain tarvikeosana kohtuulliseen hintaan, niin ei hätää!

Nyt unille, huomenna alkaa kuudelta työpäivä. Pusmus kaikki.

kesäkuulumisia

Elämä ei ehkä olekaan niin hirveää kuin pari postausta sitten väitin sen olevan. Pääsen taas pariksi viikoksi puutarhalle töihin, ja palkalla tekee syksymmällä ihmeitä. Olen jo vähän katsellutkin asuntoja, mihihi. Ensimmäisessä kuvassa on Raision kaupunginkirjasto, ja toisessa Riinan fetapinaattipiirakka. Molemmat ovat upeita.

Ärsyttää nämä puhelinkuvat, mutta kun se minun suosikkiobjektiivi on vähän hajalla kai. Pitää kai vaihtaa kittiputkeen, mutta se on niin valtavan iso, eikä sovi mihinkään kassiin. Mutta ehkä nyt vielä yritän tämän päivän Turku-retken pikkuputkella! Siispä, työsopimusta allekirjoittamaan.

Plus vielä sanon, että voitin http://uutistoimistoanselmi.blogspot.fi/-blogin arvonnassa itselleni kivan printin, mietin vielä että minkä valitsisin. Kehystän sen ja ripustan sängyn päätyyn, sitten joskus syksyllä.

parasta Vammalassa

Tyrvään kirjakaupan Kirjakellari ja suomalaisen kirjallisuuden museo Pukstaavi. Tämä kuva on ensin mainitusta.

mummila !

En ole raskaana (toisaalta se antaisi tulevaisuudelle jotain suuntaa), vaan tuo on se tuuli, se joka aina iskee bloggaajien asukuvien aikaan. Mutta tämä ei ole asukuva, vaan ennemminkin oodi ilolle.

Mummilassa on kivaa, olen syönyt näiden vajaan kuuden tunnin aikana ihan liikaa (edelleen, tuuli se on), mutta se on kai jotain isovanhemmuuteen olennaisesti liittyvää. Eikä se ole vaan maalaismummien juttu, tämän oletuksen teen sillä kokemuksella, että khuul kaupunkilaisisoäitini tarjosi ihan yhtä lailla kakkua ja muuta makeaa. Ne tosin oli Stokkan herkusta haettuja, luulen.

iloisempia ajatuksia

Takaisiin iloisiin aiheisiin: lähden huomenna äidin kanssa mummin ja pappan luo viikoksi. Ihana päästä Turun pölyistä vähäksi aikaa pois, ja tuolla Sastamalassa on kivoja kesäjuttujakin. Aion ainakin taas käydä Tyrvään vanhalla kirkolla, ja noista uusimmista jutuista innostaa erityisesti Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi.

Nauratti kun näitä viime elokuun kuvia vanhoista kansioista etsiessäni päälläni oli ihan sama porovillatakki. Vajaassa vuodessa se on ehtinyt lämmittää Sveitsin kylmissä illoissa, ja seurannut vierestä kaikkea pääsykoelukemisista pusuihin. Olen aina pitänyt mummilaa pysähtyneenä paikkana, mutta kyllä minäkin ihan yhtä lailla osaan pitäytyä vanhassa ja turvallisessa.

Mummilasta pääsee kivasti junalla Tampereelle pääsykokeisiin. Aion kahvitella Lotan kanssa vaikka se kuinka yrittäisi juosta pakoon. Sitten tuolle lauantaille osuisi hyvin Huittisten Suurkirpputori, ehkäpä poikkeamme sinne. Onko kellään muita vinkkejä tuolle Turku-Sastamala-Tampere välille? Tai erityisesti ehkä juuri Tampereelle tuoksi perjantaiksi, pääsykoe loppuu kahdelta jo ja sen jälkeen minulla on monta tuntia aikaa pyöriä ympäriinsä. Ja sillä tavalla jos olisivat kävelymatkan päässä rautatieasemasta/yliopistolta, melko edukkaita (tosin hyvästä juustokakusta olen valmis maksamaan hiukan) ja kivoja kuvattavia.

Noista rompetoreista ja suurkirppareista löytyy lista tästä osoitteesta: rompetori.info/tapahtumat. Onhan se tarjonta välillä aika rompetta ja joissain tapahtumissa melko autotarvikepainotteista, mutta aina on iloisia ihmisiä, hyvää toriruokaa ja hauskoja juttuja katseltavaksi. Ja saattaa olla, että eksyn sunnuntaina tuonne Turun Kesäheikkiinkin.

tässä on minä ja motivaatiotaulu

Turun pääsykokeessa vieressä istui hämmentävä poika. Se oli monta hetkeä tekemättä mitään, kirjoitti sitten pitkän vastauksen. Sitten se taas istui hiljaa täysin tyynenä siinä niin, teki ilmeisesti kovaa ajatustyötä, ja kirjoitti taas pitkän vastauksen.

Vastakohtana sille olin sitten minä. Vaihdoin istumisasentoa kerran kahdessa minuutissa, pudottelin kyniä, hermoilin, jeminasäselviätjeminasäselviät ja niin. Joten jollei kokeen valvoja kirjoittanut jonnekin salaisiin muistioihin, että tuo raukka on päästettävä, niin eipä taida Publicumin ovet aueta tänäkään vuonna.

Ja, on minulla tietysti Tampere vielä. Opiskelutarjonnaltaan se on paljon houkuttelevampi kuin Turku, saisi aloittaa alusta, siellä on ystäviä, pidän siitä kaupunkina hyvin paljon. Ei oikeastaan ole kuin yksi syy miksi se pelottaa ja ahdistaa niin paljon. Kyse ei nyt ole siitä, ettenkö selviäisi arjesta tai ettenkö selviäisi yksin, vaan nyt puhutaan yksinkertaisesti, vain ja ainoastaan, rahasta. Sillä sitä Tampereella tarvitaan.

Minusta ei ikinä olisi kimppakämppäasujaksi, ja edukkaan yksiön saaminen elokuussa ei käsittääkseni ole niitä mukavempia juttuja yhdessäkään kaupungissa. Ja kenenkään on ihan turha tulla sanomaan, että kyllä soluasumiseen tottuu ja se on kivaa. Minä en uskaltaisi tulla huoneestani ulos ikinä, pelkäisin suihkussa käyntiä, ahdistuisin ruuanlaittamisesta yhteisessä keittiössä - vaikka muut asukkaat kuinka olisivatkin huippuja tai jopa parhaita ystäviä.

Asia olisi tietenkin ihan toisenlainen, jos minulla olisi kesäksi töitä (hähää, "mene idiootti töihin"-korttikin on käyttökelvoton). Kun ei ole, niin ei ole: kymmenet lähetetyt hakemukset ei todellakaan tarkoita yhtään mitään. Pitäisi olla kokemusta, pitäisi olle hygieniapassi, pitäisi asua lähempänä, pitäisi olla rohkeampi, pitäisi olla kaikkea mitä minä en nähtävästi ole.

Olin tänään vanhan lukion juhlassa. Minulla on ollut hieno vuosi, sitä en kiistä, mutta en minä osaa olla ajattelematta suruja. Olen tehnyt kaiken mihin olen pystynyt, eikä se silti riitä yhtään mihinkään. Se syö ihmistä, ihan oikeasti syö. Joskus kevättalvella tein motivaatiotauluani, ja minun piti kesäkuun alussa olla onnellinen. Taulun piti auttaa, maailmankaikkeuden piti nähdä se.

Ja tässä minä olen. Itkemässä typeryyttäni, lapsellisia unelmiani ja satoja erilaisia entä jos -lauseita. Tätä postausta ei voi kommentoida.

kesäkuu on täällä !!!

Elämääni ilmestyy valtavan harvoin asioita, joita ihan todella paljon tunnen tarvitsevani. No,  nyt blogimaailma sosiaalisti minut haluamaan pyöreät aurinkolasit. Ne on kotoisasti ihan H&M:ltä eilen ostetut.

Muutenkin olen viime viikot piiloutunut mielelläni aurinko- tai imagolasien taakse. Silmäni ja koko niitä ympäröivä iho on ollut kevätallergioiden lempikohteena, ja, vannon, apteekkitäti melkein pelästyi kun tulin aurinkolasieni takaa esiin. Silmätipat, kortisoni ja antihistamiini ovat kyllä auttaneet, mutta todelliset ihmeet on tehty laseilla.

Olen tänään juonut mehua, kuunnellut High School Musical -soundtrackeja ja askarrellut itselleni uuden taustakuvan. Nyt palaan pääsykoekirjan pariin, nähdään viikon päästä Tampereella!

☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀☀