Nousiaisten kunnankirjaston musiikkiosaston musiikkihankinnoista päättää selvästi joku minun kanssani syvemmässä henkisessä yhteydessä oleva henkilö.

Minä sain kouluasioita selvitetyksi, vielä tästä noustaan uuteen alkuun ! Abisalongissa on kiva melkein nukahtaa, ja meillä oli kouluvalokuvauksissa hauskaa. Emme mitenkään olleet väsyneitä Johannan kanssa !!!

Kaipaan postausehdotuksia, oi kertokaa niitä minulle ! Minulla on kyllä kasa pieniä paperilappuja maatuskamagneetin alla kiinni metallisessa lampunjalassa. Jokaisessa lapussa on idea, mutta olen varma teidän ideoidenne paremmuudesta.

Teidän valintanne.


Arvatkaa vaan ärsyttääkö minua nuo minun tunnisteet. Kun aloitin tämän blogin silloin joskus postcrossingteemaisena, mikä tarkotti monia monia kansainvälisiä vierailijoita. Ja nyt kun olen siirtynyt enemminkin tälläiseen rakkausteemaan niin argh !

Hej alla mina kära läsare

Tästä blogista ei ikimaailmassa tule sellaista, jossa sanotaan että on huono olla ja paha mieli.

Tällä hetkellä minua kuitenkin väsyttää niin paljon, että silmiin sattuu niiden ollessa auki. Siitä huolimatta olen yrittänyt tänään löytää maailmasta uutta ja kaunista, ja aamuretkelläni takapihalle törmäsin uuteen kissaystävään. Olen nähnyt hänet kyllä muutaman kerran ennenkin, mutta tänään, tänään me hymyilimme toisillemme.

Olen pitänyt silmiäni auki myös yhden englannin tenttimonistekasan verran. Oi että niitä hassuja lauseenvastikkeita, niissä on jotain hyvin kaunista luulen !

Olen myös täysin koukussa blogeihin, jotka täyttävät seuraavat ehdot. Niitä pitää joku älyttömän suloinen, noin kolmikymppinen pienen lapsen äiti, jolla on partaisa trikooraitapaitamies, huumaava sisustusmaku ja taito loihtia kaikesta vastaantulevasta joko lelu, ruoka-annos tai koru. He täyttävät bloginsa ihastuttavilla kuvilla suloisista lapsista, värikkäistä syntymäpäiväkekkereistä, remonttivaiheista, korttelin uudesta salaattipaikasta, kaupunginkirjastoista ja lastenvaatteista.

Minä en ole mitenkään tuollaisessa elämänvaiheessa, mutta jotenkin he vain kiehtovat minua niin kovasti ! Minä haluan osani jonain päivänä. Olla trikooraitapaitamiehen kiharatukkainen vaimo, joka tekee retrolakanoista pehmokitaroita naapurinlapsille !

Kuitenkin, tällä hetkellä minä toivon vain selviäväni seuraavasta kolmesta-neljästä viikosta edes jotenkin järjissäni. Huomenna täytyy marssia Huoneeseen, jossa yritän selvittää lukioasiat johonkin järjestykseen, ehkä suoritan fysiikan kurssin vain kasin arvoisesti ja kirjoitan 55 pisteen novellianalyysin. Täytyy jostain luopua jaksaakseen.

Englantia en enää aio lukea yhtään pakotettua enempää. Osaan sen jo. Osasin ennen kuin aloitin kesäkuussa lukemaankaan.

Tavoitteena on tällä hetkellä jaksaa huomiseen, ja mennä jäätelön voimalla lokakuuhun. Kaiken tämän jälkeen minun on lähdettävä Helsinkiin ihan vain syömään, nukkumaan ja katsomaan elokuvia syyssateen piiskatessa kerrostalon ikkunaa. Se on ainoita ajatuksia, jotka tällä hetkellä saavat minut pitämään silmäni auki kivusta huolimatta.

Lokakuu, me näemme pian !


Nyt tähän ei saa tulla mitään masiskommentteja ollenkaan, vaan hehkutetaan maailmankaikkeuden ihanuutta ! Oletteko nähneet pihlajanmarjojen loiston jo ! Minä nimittäin olen.

Se lumosi minut kerta kaikkiaan.

Ps, otsikolla viitattakoon siihen tosiasiaan että ruotsalaisnaisilla tuntuu menevän lujaa niiden trikooraitapaitamiesten hankkimisen suhteen.

Neuleeni

Olen ollut edelleenkin kovin kipeänä, mikä on johtanut pienoiseen blogitaukoon. Perjantaina minulle tehtiin aivan järkyttävä toimenpide poskionteloideni puhdistamiseksi, josta ette halua kuulla enempää. Sanotaan vaikka, että oli aika suoritus hymyillä söpöille pikkulapsille odotustilassa ja yrittää antaa heidän vanhempiensa lääkärissä on oikein mukavaa, ei sitä tarvitse ollenkaan pelätä rakkaani -fraaseille jotakin konkreettista todistetta.

Milloin minut muuten siirrettiin siihen joukkoon, jotka eivät saa valita nalletarroista omaansa palkkioksi reippaudesta ?

Tämä postaus on kuitenkin nyt omistettu neuleille. Syksyn kunniaksi. Ja viime viikkojen lääkärikäyntieni hippiluukkini kunniaksi.



Aloitan tästä punaisesta, jonka muistaakseni ostin joskus jostakin Porin kirpputorilta kymmenellä sentillä. Se oli silloin jo äitini mielestä aivan kauhea, mutta minä otin sen suoraan ykkösrakkaudekseni. Myönnän toki että se on hieman nukkainen, mutta onhan se nyt aivan ainutlaatuisen kaunis yksilö punaiseksi villatakiksi !

Äiti ei varmaan kevään ja kesän jälkeen edes tiedä minun vielä omistavan tätä. Totuus paljastuu kyllä piakoin kun pääsen taas kouluun ja muualle hyppelemään !



Tämä on yksi uusimpia villatakkiostoksiani tältä kesältä. Tämä on aivan tajuttoman painava, paksu ja lämmin, mikä tekee siitä mielettömän rakastettavan.



(Minulla on suuria ongelmia tämän kuvaamisessa.) Tämä on ihan tavallinen neuletakki, mutta meidän perheessä tämä edustaa jotain hyvin rakasta. Tämä takki ostettiin kirpparilta ehkä neljä-viisi vuotta sitten kolmella eurolla, ja se on aktiivisessa käytössä sekä minulla, Evellä että meidän veljellämme viikottain. Jokin sen tavallisuudessa ja helppoudessa viehättää meitä kaikkia aivan valtavasti. Se ei ole ihan musta, ennemminkin mustanharmaa. Se on melko tavanomainen, mutta tuo harmaa raita tuo siihen jotain luonnetta.

Minusta on myös hyvin merkille pantavaa sen laatu. Se on kestänyt jo meitä kolmea ennen vähintään yhden ihmisen vaatekaapissa ja silti se on edelleen monen pesun jälkeen täysin nukaton. Sen voisi laittaa Selectedin hyllylle takaisin, eikä kukaan huomaisi sen olleen käytössä välillä.



Tämä keltainen takki näkyy niissä niittykuvissa ! Eli tämä on Valkeakoskelta ostettu naurettavaan hintaan.



Tämäkin takki on melkoisen kauan jo ollut minun vaatekaapissa, sillä se näkyy jo jossain ysillä otetuissa kuvissa. Muistan, että tässä oli tosi rumat kermanväriset napit, ja vaihdoin ne sitten noihin punaisiin, jotka vieläkin on aivan ylisuloiset.



Tämä ei ole vielä päässyt käyttöön sillä ostin sen juuri vasta tänä torstaina kun jollain ihmevoimilla jaksoin käydä koulussakin. Kävin kuitenkin isän kanssa Mynämäen kirpparilla kun haettiin Eveä koulusta ja oli luppoaikaa.



Täyttä rakkautta ensi silmäyksellä nuo sen napitkin.



Muistan, että ostin tämän samana päivänä vanhojentanssikenkieni kanssa. Tämä on kerrassaan ihana ja sopii melkein kaiken kanssa. Eikä ikinä varmasti näytä tylsältä. Yhdistetään tiukkoihin farkkuihin, ylisuureen huiviin ja pipoon.



Viimeisenä Se Oikea.



Odotan kosintaa. Villapaidalta, en Eveltä.

Kaikki, second hand.

Ps, meillä on todellakin turkoosi hevonen pyörillä tässä dataus/askartelu/ompelu/lukemis/löllyymishuoneessamme. Se vain tuli jostain joskus tässä, luulen että jäädäkseen. Hamstraus ei ehkä ole periytyvä geeni, mutta kyllä se viimeistään äidinmaidossa saadaan jos saadaan.