En tiedä mitä kirjoittaa, mutta halusin joka tapauksessa postata - sana, jota en ole käyttänyt hetkeen!
Ainakin halusin kertoa, että olen miettinyt blogini kuvia. Että pitäisikö sitä nyt sitten kantaa järkkäriä mukana, pitäisikö jaksaa kuvata lounaat ja asut, metsästää täydellistä valoa ja mitä lie. Totesin aika nopeaan, että juu ei, puhelin saa riittää, varsinkin kun olisin esimerkiksi lukioaikoina ollut äärimmäisen onnellinen jos olisin kamerallani osannut ottaa lähellekään sellaisia kuvia kuin nyt saan iPhonella napsaistua sen enempiä miettimättä.
En aio kokea mitään huonoja blogiomatuntoja, vaikka kaikki kuvani olisivat suoraan Instagramista kopioituja. Niissähän se elämä on, ja tältä se nyt tällä hetkellä näyttää. Talvinen Helsinki, joulumielen metsästys, tunteja kalenteriaskartelujen ääressä ja loput 90% sitten kuvia Tuutikista.
Olen miettinyt paljon myös, että voinko heti alkaa mainostaa omia bisneksiäni. Että mitä ne siitäkin miettii, luulevat vaan, että yritän tehdä paluuta pönkittääkseni myyntejä ja ennen kaikkea egoani. Mutta bloggaamisen perusajatus on jo itsessäänkin oikeastaan aika tosi kieroutunutta, joten eiköhän tähän yhdet Etsy-linkit mahdu.
Eli, kuten jokainen tässä osoitteessa joskus seilaillut lukija todennäköisesti tietää, minä rakastan paperia. Olen aina rakastanut kaikkea paperiaskarteluun liittyvää, leikekirjoja, postikortteja ja nyt sitten näitä hassuja kalentereita. Planner-innostukseni alkoi viime tammikuussa, ja nyt vuotta myöhemmin olen siinä pisteessä, että minulla on oma Etsy-kauppa, jossa myyn itse piirtämiäni tarroja, jotka on suunniteltu nimenomaan kalentereihin sopiviksi.
Piirtäminen on osa sitä pitkää listaa, missä en muka olisi hyvä jonkun muun mielestä. Nyt kuitenkin opettelen, ja se jo itsessään on ollut minulle tosi tärkeää, opettelu. Moni kuvailisi minua ihan varmasti perfektionistiksi, mutta minulla on aina ollut vähän väärä asenne tekemiseen: jos en ole heti osannut, olen lopettanut - mitä järkeä edes yrittää jos ei heti ole super.
No, järki on siinä, että kun opettelee, niin voi olla super myös niissä jutuissa joissa ei luonnostaan ole super.
Sitten voi yhtäkkiä olla söpöjä tarroja myynnissä omassa pienessä Etsy-kaupassa, juuri sellaisessa, josta on aina haaveillut. Vuoden 2017 tavoite on kasvaa sopivaan tahtiin niin kuvittajana kuin yrittäjänäkin - ja parasta on, ettei tarvitse olla super, ei välttämättä koskaan muttei ainakaan heti.
ps olenko koskaan osannut otsikoida juttujani?
Anteeksi mutta kenen kalenteri voi oikeesti näyttää noin söpöltä! *sydänsilmähymiö*
VastaaPoistaauttaa jos on ihan koukussa tähän harrastukseen :D
Poistaja siis tietenkin juuri minun tarroillani kenen tahansa kalenteri voi näyttää täydelliseltä hehehheeheh
Jihuu, ihanaa kun kirjoitat taas!
VastaaPoistaLöysin blogisi vasta muutama päivä sitten (kahvilakerhoaiheen kautta - loistava idea!), ja vaikutti sen verran kiinnostavalta, että piti jäädä seuraamaan. Hienoa siis, että kirjoitat taas!
VastaaPoistaItselleni kuvat eivät ole se tärkein juttu blogissa, enkä yleensä edes osaa kiinnittää sen enempää huomiota niiden laatuun. Parasta blogissasi on persoonallinen ote ja monipuoliset aiheet (erityisesti henkilökohtaisemmat kirjoitukset kiinnostavat).