Täytän kaksikymmentäviisi helmikuun kahdeskymmenes päivä.

1. Käy katsomassa Yayoi Kusaman näyttely (sulkeutuu 22.1.!)
2. Pidä ihana instagram worthy dinner ystävien kanssa
3. Mene katsomaan La La Land ihan yksin
4. Käy jumalanpalveluksessa
5. Kuvaa Planner 2016 Flipthrough -video
6. Käytä Korkeasaaren vuosikorttia
7. Suunnittele ja julkaise yksi weekly kit Etsy-kaupassa
8. Hit 200 sales on Etsy
9. #50before25: 1.1.-20.2. välillä on täsmälleen 50 päivää, yritä kantaa mukana kameraa ja ottaa joka päivä yksi kuva
10. Mene hammaslääkäriin vaikka on ihan kamalaa
11. Imuroi kerran viikossa
12. Purista itse appelsiinimehua
13. Aloita Couch to 5K -juoksuohjelma
14. Maista kahvia (jossakin hyvässä kahvilassa)
15. Luo itsellesi ja yrityksellesi ihan oikea kotisivu
16. Suunnittele ja painata käyntikortit
17. Lue kirjahyllystä jokin kirja, jota et ole vielä lukenut
18. Kokkaa jotakin kesäkurpitsasta
19.
20.
21.
22.
23.
24.
25.

joulukuun ajatuksia

En tiedä mitä kirjoittaa, mutta halusin joka tapauksessa postata - sana, jota en ole käyttänyt hetkeen!

Ainakin halusin kertoa, että olen miettinyt blogini kuvia. Että pitäisikö sitä nyt sitten kantaa järkkäriä mukana, pitäisikö jaksaa kuvata lounaat ja asut, metsästää täydellistä valoa ja mitä lie. Totesin aika nopeaan, että juu ei, puhelin saa riittää, varsinkin kun olisin esimerkiksi lukioaikoina ollut äärimmäisen onnellinen jos olisin kamerallani osannut ottaa lähellekään sellaisia kuvia kuin nyt saan iPhonella napsaistua sen enempiä miettimättä.

En aio kokea mitään huonoja blogiomatuntoja, vaikka kaikki kuvani olisivat suoraan Instagramista kopioituja. Niissähän se elämä on, ja tältä se nyt tällä hetkellä näyttää. Talvinen Helsinki, joulumielen metsästys, tunteja kalenteriaskartelujen ääressä ja loput 90% sitten kuvia Tuutikista.

Olen miettinyt paljon myös, että voinko heti alkaa mainostaa omia bisneksiäni. Että mitä ne siitäkin miettii, luulevat vaan, että yritän tehdä paluuta pönkittääkseni myyntejä ja ennen kaikkea egoani. Mutta bloggaamisen perusajatus on jo itsessäänkin oikeastaan aika tosi kieroutunutta, joten eiköhän tähän yhdet Etsy-linkit mahdu.

Eli, kuten jokainen tässä osoitteessa joskus seilaillut lukija todennäköisesti tietää, minä rakastan paperia. Olen aina rakastanut kaikkea paperiaskarteluun liittyvää, leikekirjoja, postikortteja ja nyt sitten näitä hassuja kalentereita. Planner-innostukseni alkoi viime tammikuussa, ja nyt vuotta myöhemmin olen siinä pisteessä, että minulla on oma Etsy-kauppa, jossa myyn itse piirtämiäni tarroja, jotka on suunniteltu nimenomaan kalentereihin sopiviksi.

Piirtäminen on osa sitä pitkää listaa, missä en muka olisi hyvä jonkun muun mielestä. Nyt kuitenkin opettelen, ja se jo itsessään on ollut minulle tosi tärkeää, opettelu. Moni kuvailisi minua ihan varmasti perfektionistiksi, mutta minulla on aina ollut vähän väärä asenne tekemiseen: jos en ole heti osannut, olen lopettanut - mitä järkeä edes yrittää jos ei heti ole super.

No, järki on siinä, että kun opettelee, niin voi olla super myös niissä jutuissa joissa ei luonnostaan ole super.

Sitten voi yhtäkkiä olla söpöjä tarroja myynnissä omassa pienessä Etsy-kaupassa, juuri sellaisessa, josta on aina haaveillut. Vuoden 2017 tavoite on kasvaa sopivaan tahtiin niin kuvittajana kuin yrittäjänäkin - ja parasta on, ettei tarvitse olla super, ei välttämättä koskaan muttei ainakaan heti.

ps olenko koskaan osannut otsikoida juttujani?