halusin ottaa tähän mukaan myös mielenterveydellisen puolen, koska se niin kovasti minua on viimeiset vuodet koskettanut. yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on sairaus jonka takia olen saanut kuulla nämä koko elämäni loukkaavimmat sanat.

elämä voi kuitenkin olla täynnä onnea, kuten tämäkin kampanja osoittaa.

syksy ja kukkavihot

Saatan olla matkalla insinööriksi - kukkavihkoineni kaikkineen.

Äh, elämä on ollut hyvä.

Eilen olin tosin paniikkikohtauksen partaalla junassa mutta jäätyäni junasta kuului asematunnelista jousikvartetin soitto. Ja, siellä ne tosiaan soittivat. Sitä rumaa ankanpoikasta ja kaikkea muuta.

Sisko muuttaa Helsinkiin. Torstaina saadaan kahvilakerhon syyskausi käyntiin ihan kunnolla. Tuutikki on paras kisu ja Niko paras poika.

kimpassa kiasmassa

Kalenteriksi valikoitui lopulta punainen Moleskine. Edellisessä kommenttiboksissa ehdotettiin Kiasma-kaupan valikoimaa, mutta valitettavasti Kiasma sulkee ovensa koko talveksi, eikä kauppa ollut siitä syystä ottanut valikoimiinsa lukuvuosikalentereita ollenkaan.

Uutta kalenteria piti vähän jo valmiiksi koristella tarroilla ja kirjoittaa ylös kaikki mahdollinen. Helsinki-kerholla on luvassa kivoja juttuja tälle syksylle, hihi, kaikkea tähtitieteen luennoista kissan muotoisiin täytekakkuihin. (Tulkaa mukaan.)




Kiasmaan päädyin myös tänään kun Julia kysyi turisti-seuraksi. Odotimme Kimpassa-näyttelyltä niin paljon, mutta pettymyshän siinä tuli - niin pieni ja suppea eikä ollenkaan sitä varsinaista Marimekkoa.




Pelastukseksi tuli kuitenkin Kimpassa-työpaja. Opetin Julialle origamilinnun teon.

Ja koska en osaa enkä halua noudattaa ohjeita, tässä on oma kuvani. Pihistin muilta pisteiltä välineitä enkä piirtänyt liidulla kankaalle - anteeksi Kiasma.

Jemina 22v ihan vaan siksi, että seinältä löytyi jo Jemina 7v.




Ja paras kahvila keskustassa on Kalevankadun SIS. Deli+Cafe. Mikään muu ei pääse edes lähelle.

kahvilakerhoista

Hei sinä, uusia ystäviä kaipaava ihminen!

Oletko juuri muuttamassa uudelle paikkakunnalle opiskelemaan vai kaipaatko vain uusia kavereita jo tutusta kaupungista?

Kahvilakerhomme tarjoavat mielettömän mahdollisuuden tutustua enemmän tai vähemmän samanhenkisiin tyttöihin (tai miksei poikiinkin) kahviloiden, kirpputorien, museoiden, lautapelien tai vaikka kissojen rapsutuksen parissa.

Aktiivisia kerhoja on tällä hetkellä neljä:

Kahvilakerho Jyväskylä
Kahvilakerho Turku
Kahvilakerho Tampere

Helsingin kerhoomme pääsee mukaan lähettämällä sähköpostia minulle osoitteeseen kahvilakerho(a)gmail.com.

Lisäksi seuraaville kaupungeille on jo olemassa omat ryhmänsä, mutta toimintaa ei ole vielä saatu rytinällä käyntiin. Haluatko auttaa? Olen luonut nämä ryhmät kun kommenttiboksissa on muinoin useampi ihminen ilmaissut kiinnostustaan niitä kohtaan - liittykää nyt viimeistään näihin!

Kahvilakerho Joensuu
Kahvilakerho Kouvola
Kahvilakerho Kuopio
Kahvilakerho Oulu
Kahvilakerho Rovaniemi

Jos kaipaat tälläistä toimintaa myös jollekin muulle paikkakunnalle, huutele itsestäsi kommenttiboksissa tai sähköpostilla!



Tässä on osa meidän Helsinki-kerhostamme. Kuva on otettu toukokuussa kun leivoimme sata bagelia ja pidimme Ravintolapäivänä omaa kahvilaa. Ilman näitä tyttöjä olisin ollut viimeisen vuoden hyvin hyvin yksinäinen (joten kiitos söpöt). Huomatkaa myös meidän pilkkuteema.

Äh, kahvilakerhot on vaan niin paras juttu ja ehkä mielettömintä mitä olen elämässäni saanut aikaan. Tulkaa pliis mukaan meidän joukkoomme kiertämään kaupunkeja ja istumaan iltaa.
 

lista pienistä asioista jotka haluan saavuttaa/tehdä/kokea pian

1. Pestä kaikki tyynymme ja peittomme pesukoneessa. Ensimmäiset ovat kohta jo kuivumassa.
2. Leikata jossain vaiheessa kaikki nyppyiset raitapaidat matonkuteeksi ja virkata niistä jonkun muistoja täynnä olevan esineen.
3. Ripustaa Achievent Hunter -taulumme niin, että se ei enää tipu kenenkään (minun) päälle seinältä. Sama juttu suojelusenkeli-taulun kanssa.
4. Ostaa kalenterin.
5. Saada toivottavasti unelmaimurin pian.
6. Käydä Tallinnassa.
7. Mennä Tubeconiin (jeeeee mun velikin tulee ps seuratkaa sitä instagramissa, ette tiedä miten kauan ollaan sitä painostettu sinne Even kanssa)

jotain elämästä

Julia kommentoi kauniisti edelliseen postaukseen.

Niin kauniisti, että päätin jatkaa samalla linjalla - kuvilla minun elämästä, niin kuin niinä hyvinä blogiaikoinani. Tärkeintä on kuitenkin se mitä kirjoitan ja miten kirjoitan.

Se mistä kirjoitan.

Esimerkiksi siitä, että Turussa sai hakea jugurtin päälle mustikat, vadelmat ja villimansikat aamulla suoraan maasta. En tosin ala romantisoida, minulla on ihan yhtä ihana olo kun otan niitä myös Pakkasmarjan Kuningas-pussista.

Isä osti itselleenkin chia-siemeniä, mutta sen enempää en kirjoita aiheesta #fitness.




(Sulkujen kanssa on kuitenkin hyväksyttävää sanoa, että vaikka miten olenkin nyt rakastunut Parks and Reciin niin mielummin heittäisin nenäliinaboksin roskiin, lähtisin juoksulenkille ja katsoisin kymmenen tunnin sijaan vain yhdeksän tuntia Netflixiä päivässä. Seuraa kuva minusta parantamassa liikuntatuntien haavoja Masku-talolla.)




Ylieditoitu kuva kehystetyistä Turku Treasure Map -leikkeistä.


Muistikortillani oli 20 teknisesti parempaa valokuvaa Tuutikista, mutta tämä sai minut nauramaan.


Kissa tykkää hengata olkapäillämme - tai ainakin me tykkäämme kun kissa hengaa olkapäillämme.
ps pus pus niko i love you


Saamme jossain vaiheessa uuden kirjaston Maunulaan, mutta tässä vanhassa on tiettyä tunnelmaa.


Pekka Töpöhäntä oli ilmaishyllyssä niin hyväkuntoisena, että päätin ottaa sen varastoon meidän lapsillemme. (Isä, äiti, ei vielä.)

Kävin tänään myös juttelemassa psykiatrisella poliklinikalla. Kiva nainen sanoi, että minun ei kannata murehtia koulua (sanoi paljon vakuuttavammin, lupaan). Olo helpotti.

Mutta jatkan silti ajatustyötäni tärkeästä aiheesta millainen käsiala valita muistiinpanoihin.

Ja mitä eri vaihtoehdot kertovat minusta mahdollisesti vieressä istuvalle opiskelijalle.

"Entä jos kukaan ei istu minun viereen?" tuntuu paljon vähäpätöisemmältä asialta.