Olen neljättä päivää kuumeessa, ja lauantaina minut haettiin kotikodin hoivaan kuumasta kaupunkiasunnosta. Olen itkenyt särkyä, mutta enemmän kaikkea hölmöä. Eilen yöllä esimerkiksi sitä, että sisko laittoi sohvan alle jouluvalot että minulla olisi kotoisampaa. Lisäksi yleisurheilun MM-kisat ovat olleet takuuitkettäjä - itken kun joku voittaa ja itken kun joku häviää.
Tänään itkin laboratoriossa kun kolmen vartin odottamisen jälkeen uskalsin mennä kysymään apua. En tiedä olinko minä vai minut sinne lähettänyt lääkäri sekaisin, mutta muistan kuulleeni älä ota vuoronumeroa, he kyllä huutavat sitten nimeltä. Eivät huutaneet, ja ymmärsin tämän jo kymmenen minuutin odottamisen jälkeen. En vain saanut mentyä kysymään apua.
Ja kun rohkaistuin, olivat hoitajatädit vallan ihania. (Tiedättehän, joskus tuommoiset osaa olla helvetin kamalia, esimerkiksi Raision poliisiasemalla, Raision Kelassa ja Turun verotoimistossa (ihan siis hypoteettisesti muutamia mainitakseni).) Ne silitti minua, eikä niitä haitannut, etten saanut itkultani sanottua varmaankaan mitään ymmärrettävää.
Laboratoriossa kävi myös muuan pieni poika, jolla oli päällään Polarn O. Pyretiä, ja yhtä isot silmälasit kuin sillä Jerry Maguiren pikkupojalla. Sen isä kehui sitä aulassa hirmuisesti. Ei ollut yhtään itkenyt! (Tässä kohtaa taas itkin minä.)
Saatatte ajatella, että miten viikon vanhat Instagram-kuvat Helmin luona syödyistä perunoista ja silitetyistä kissoista liittyvät mitenkään sairasteluuni. Aasinsillat on kuitenkin rakennettavissa!
Perunoita söin myös lauantaina lohen ja avomaankurkkujen kanssa äidin raahattua minut hoivaansa kotikotiin!
Tänään kun menin peiton alle päiväunille, veljeni lauloi huoneessaan jemina on kissa, jemina on kissa, je mi na on kissa. Toista tuntia myöhemmin heräsin samaan sävelmään.
Luin tässä joskus joltakin keskustelufoorumilta (eli vauva.fistä) ajatuksen, että Pupulandia on ärsyttävä blogi, kun siellä flunssakin on söpöä. Luettuani oman tekstini, huomasin samankaitaisen söpöys-vivahteen, joka saattaisi johtaa jonkun luulemaan, että minulla olisi jotenkin söpö kesäflunssa.
Vakuutan, ei ole. Tässä ei ole mitään muuta söpöä kuin leijonankeltainen retropussilakanani, jonka alla olen viettänyt viimeiset päivät.
Ja sekin alkaa olla jo aika hikinen.
