couchsurfing-kokemuksia I

Viime viikolla sain vieraita Belgiasta asti - olin nimittäin uskaltautunut pyytämään kaksi kivanoloista Couchsurfing-sohvaa etsinyttä tyttöä luokseni! Vihdoinkin, olin nimittäin haaveillut hostaamisesta jo pidemmän aikaa.

Wikipedia määrittelee Couchsurfingin vieraanvaraisuusjärjestöksi, jonka tarkoituksena on tarjota mahdollisuus ilmaiseen majapaikkaan matkalla ollessa ja kulttuurivaihtoa uusien tuttavuuksien muodossa. Kuulostaa hyvältä? Sitä se myös on!

Ensi kosketukseni järjestöön sain Sveitsissä, kun erinäisten tapahtumien jälkeen olin vähän pulassa töiden ja elämäni kanssa. Minua lähellä asunut mukava nainen auttoi minua kovasti ja tarjosi muffineita. Minun piti itse asiassa jäädä hänen luokseen vähäksi aikaa, mutta päätin sitten kuitenkin lähteä takaisin Suomeen. Välillä harmittaa, etten jäänyt edes pariksi päiväksi pidempään, ties mitä olisikaan voinut vielä tapahtua. Mutta, uusia matkoja tulee ihan varmasti vielä minunkin elämään!

Tämä lämmin kokemus mielessäni rekisteröin oman kotini mukaan projektiin jo viime syksynä. Kukaan surffauspyyntöjä lähettäneistä ihmisistä ei kuitenkaan tuntunut oikein hyvältä ensimmäiseksi hostattavaksi. Halusin löytää jonkun kivan, samanhenkisen tytön, jonka kanssa saada ikäänkuin pehmeä lasku tähän uuteen maailmaan! Innostus vähän hiipui kun moni surffaaja oli esimerkiksi niin paljon minua vanhempi.

Nyt maaliskuussa aloin taas uudella innolla kyttäämään Turusta majapaikkaa etsiviä surffaajia. Viimein löytyivät belgialaiset Lara ja Chiara, jotka kertoivat olevansa matkalla vaihdossa olevan ystävänsä luo Lahteen.

Niinpä päädyimme Helmin kanssa satamaan vastaan uusia ystäviä. Oli heti helppo jutella ja nauraa, jännitys hus pois!

Minun luona katoimme pöytään minun leipomia (ei enää ikinä) karjalanpiirakoita, pestopastaa, Dumleja, mozzarellaa, vihanneksia ja teetä, nam! Juttelimme kaikesta hassusta: Suomesta, opintotuesta, Robinista, belgialaisesta homopoliitikosta (tosin vieraani olivat tämän homoudesta eri mieltä), postikorteista, heidän matkasuunnitelmistaan, amerikkalaisista sitcomeista ja ihanista karjalanpiirakoistani. Melkein harmitti kömpiä peiton alle kun olisi vaan tehnyt mieli höpöttää!

(Huh tästä tulee pitkä teksti!)

No, seuraavana aamuna, edellisen illan suurten pohdintojen jälkeen, lähdimme kohti liftaus-hoodeja. Kävelimme Tuomiokirkon ja muiden hurmaavien rakennusten ohi, ja minua nauratti kun toiset ovat niin innoissaan kun saavat vähän liukua jäätyneiden lammikoiden päällä. Oletteko koskaan miettineet, että hiekoitushiekka voi hämmentää ei-suomalaista?!

Ei mennyt kauaakaan kun auto pysähtyi tienvarteen! Superkiva mies oli matkalla Helsinkiin ja otti innoissaan tytöt kyytiin. Autossa oli kuulemma soinut hevi, ja kuski oli tarjonnut matkalla lounaatkin! Jihuu suomalaiset! Viimein tytöt olivat löytäneet tiensä myös Lahteen. Hullut olivat käyneet avannossakin, testanneet salmiakkikossua ja lopulta todenneet Turun Lahtea kivemmaksi kaupungiksi.

Muutaman päivän päästä tytöt lähtivät paluumatkalle, ja yöpyivät taas minun luona odotellessaan aamulla lähtevää laivaa. Taas puhuttiin kaikkea hassua. Olin onnellinen kun Suomi oli näyttäytynyt ystävällisenä ja avoimena maana. Me kuulemma katsomme kaupungillakin ihmisiin, emmekä katuun niinkuin ruotsalaiset kuulemma tekevät, haha. Täällä on hyvää leipää, avuliaita ihmisiä ja hassu kieli. Ja ennen kaikkea, täällä metsä on joka puolella.

Olin ihan unenpöpperössä kun uudet ystäväni tekivät seuraavana aamuna lähtöä kohti satamaa. Ulkona oli juuri semmoista täydellinen, suomalainen usvainen aamu, ja minä vilkutin parvekkeelta. Melkein itkutti, mutta pysyin vahvana. Söin karjalanpiirakan, ja kömmin takaisin peiton alle.