Nappasin tämän kuvan Eerikan blogista ja rakastuin. Näytän ihmiseltä, joka olen, mutta joka en ole aina saanut olla.

Ja tiedättekö, olen tänä kesänä huomannut, että ystävissä on ihan oikeasti taikaa. Kun olen ystävän kanssa, minusta ei saa huonoa kuvaa. Eikä saa ystävästäkään.

Oikeasti minun piti vain kertoa teille tästä hämmentävästä löydöstä (bongasin Inarin blogista). Koittakaapa esimerkiksi tätä linkkiä: http://loydankyllaperille.blogspot.com/view/snapshot...

Luulen, että kun pääsen Sveitsiin, postaustahti yltyy melko ruotsalaiseksi. Hukutan teidät materiaaliin!!! Eli tämän päivän kaksi postausta on vain harjoituskierros teille. Että jaksatteko.

Kuva: Eerika, http://weatherischancing.blogspot.com/
Mainittu Inarin postaus, http://ikomi2.blogspot.com/2011/07/nakokulmia-viewpoints.html

suomeen ei jää vain ruisleipä.

Mummia nauratti hassu ranskankielinen osoite. Minä itkin melko pitkän matkaa.

Olin saanut yliopistosta postia.

eerika puhui hassusti (luulen että se oli tamperetta)

Vaikka mummin lihapullat ovatkin niin täydellisiä etten jaksa kuin nauraa vähän toi sun hame on lyhkänen -kommenteille (oikeasti, minun hame lyhyt, haha) on Eerika-ystävässä ja Tampereessa puolensa.

Shame on me, en ollut oikein aikasemmin ollut Tampereella sillä tavalla kunnolla. Että olisin ehtinyt nähdä jotain muutakin kuin Koskikeskuksen Raxin ja moottoritien. Mutta nyt yritin ottaa kaiken takaisin mitä mahdollista oli muutamassa tunnissa ottaa ! En tiedä onko Tampere aina noin eloisa vai johtuiko iloisuus Tapahtumien yöstä, mutta harvoin sitä tuollaista kuitenkaan kokee.

Pidin kovasti.

Ostin kaksi mekkoa alerekistä, postikortin isoäidille, hienon käsikorun ja puoli litraa maitoa suklaan kanssa juotavaksi kosken rannalla.

En osaa lainkaan syödä sellaista perussuklaata ilman maitolasillista. Jos on jotain pähkinöitä tai hedelmiä esimerkiksi seassa, niin sitten menee kyllä ihan muttei muuten.

ps, eerikan blogi: värikästä
pps, keskustelimme muun muassa angien kettumekosta