Tämä on itse asiassa (in fact) minun kolmas postaukseni tänään. Uskoakseni se kertoo aika paljon siitä kuinka hermostunut olen ollut tänään, olo alkoi jo aamulla.

paniikkihäiriö + ylppärit = hihihihihihihihihihihihihihihihi

Yhtälö on aina tosi !

Koska minusta ylppärit (matriculation examination) on tosi jännä ja hurjanpuoleinen juttu niin täytyyhän sitä oikeasti päästä eväshifistelemään. Kaivoimme siis muutaman suomalaista designia ah niin ihanasti edustavan purnukan minun kapiovarannoistani (tarvitsen kartanon kaiken sen tavaran mahduttamiseen sitten kun muutan opiskelemaan (study) johonkin). Made in Finlandit ja Sarvikset on peitetty.

Katsellessani näitä kuvia minua hieman alkaa epäilyttää, olisiko ehkä fraasiverbien kertaus ollut tärkeämpää kuin neljän juustosarven änkeminen omenakuvioiseen kippoon. Tai jonkun keskeisen sanaston vihoviimeinen kertaus tärkempää kuin fudgejen järjestäminen keltakantiseen kermakkoon.

(Tulee sanomista jos väitän oikeasti (for real) asetelleeni itse noita noihin astioihin, Eve ne sinne laittoi. Minä olin vaan että haetaan omenakippo haetaan omenakippo haaaaaaa syön nyt makaronin.)

Mutta loppujen lopuksi (after all) päätettäköön, että lukemiset on luettu jo kesällä ja nyt oli tärkeää vain oikeasti hymyillä, rakastaa ja katsella kun Eve ei osaa katkaista maalarinteippiä.

Nauttikaa seuraavista kuvista yhtä paljon kuin minä aion nauttia huomisesta ! Otan siitä irti kaiken mahdollisen, nauran siellä valtuustosalissa olevan maalauksen (including such an ugly man, sorry jos se on jonkun isä) kanssa kun muilla on pastillinsävyiset tupperwaret ja minun pöydällä on väriä, rakkautta ja jotain käsieritettä (kuuntelussa oli kädet ainakin ihan paniikissa ja kylmästä hiestä märät). Minä hymyilen ja maistan uusia sanoja hiljaa huivin sisällä. Kirjoitan sellaisen aineen ettei olla ennen nähty ja toivon etten ala laulamaan puolivahingossa arkihuolesi kaikki heitä (tämä on siis vain yleisellä tasolla ilmaan heitetty esimerkki eikä esimerkiksi (for example) perustu tositapahtumiin fysiikan tunnilla viikko sitten perjantaina).

Sitten taas lasken kynän kädestä ja kuiskaan sille maalauksen miehelle että haluaisiko se muffinin. Nauraisimme yhdessä muiden pastillisävyille ja olisimme värikkäitä.







ps, np. Antti Tuisku – Oi jouluyö

Eväät elämän eväiden jakotilaisuuteen

Kuten jo edellisistä postauksista on saattanut ilmetä, aion ottaa osaa ylppärimittelöihin tällä viikolla - lajeinani englannin kieli ja yhteiskuntaoppi.

Olen melko pätevä koululainen, joten katsoin sopivaksi keskittyä murehtimaan viime hetken lukemisten sijaan jotain paljon tärkeämpää. Tai itse asiassa olen miettinyt tätä asiaa jo viimeisen vuoden ajan, oi mitä saan syödä sitten kirjoituksissa.

Valitettavasti isä onnistui googlaamaan "yo kirjoitukset ruoka", enkä pysty huomenna livahtamaan kunnanvaltuustosaliin pelkkää makeaa mukanani. Tosin ei se loppupeleissä niin kamalan valitettavaa ole onnistuttuani loihtimaan varsinaisena keittiön hengettärenä eväiksi makoisia juustosarvia.



Ei kai kukaan vielä ehtinyt luulemaan että jättäisin sokerin jostain syystä kotiin.



Loppuun vielä mieletön elokuvavinkki: jos rakastat Knocked up -leffaa (suomeksi kivasti käännetty ihan vaan että Paksuna), niin rakastat myös I love you, man -leffaa.

Molemmat istuu mun käsitykseen elokuvasta, joka onnistuu samaan aikaan olemaan sekä koskettava että ihan älyttömän hauska. Tosin se hauskuuskin saattaa olla niitä kuuluisia mielipidekysymyksiä, ja saatan ymmärtää jos joku ei syty tämäntyylisille leffoille.

Oi tule jo keskiviikko

Ylihuomenna on englannin kirjoitukset ja sitten keskiviikkona on yhteiskuntaopin vuoro. Minä olen lähdössä niihin melkoisen luottavaisin mielin, vaikka ne kuuntelun pisteet ärsyttävätkin minua ihan kamalasti. Mikä ihme meni pieleen ! Minä olin tehnyt ihan kamalasti vanhoja kuunteluja ja harjoituksia, saanut niistä järjestäin yli 80 pistettä. Ja nyt menen feilaamaan ihan totaalisesti, maanantaina minä kyllä näytän niille että luettu on.

Keskiviikkoa en jotenkin malttaisi edes odottaa, yhteiskuntaoppi on niin mielenkiintoista ja hauskaa. Koen suuria tunteita kun saan kirjoitetuksi hienoja virkkeitä täynnä tietoa ja totuutta.

Joten minä siis lähdin kirpputorille. Löysin vähän liikaa kaikkea. Suurimpana rakkautena Friis & Companyn laukku. Tämä komeus lopulta paikkasi edellisen Helsingin reissulla rikki menneen laukun jättämän suuren aukon.



Jotenkin tuntuu, että sen edellisen jättämä aukko taitaa olla liian pieni tälle. Tässä on nimittäin jotain enemmän: tämä on paremman värinen, mallinen ja kokoinen.



Nappailin mukaan kaikkea muutakin, esimerkiksi kahdet Tapaksen saapikkaat, joista toisia ainakin taidan rakastaa. Lisäksi löysin maailman kivoimman hameen, retrokeittiöhärpäkkeitä ja sormuksia. (note to mom: maailman kivoimpia hameita, retrokeittiöhärpäkkeitä ja sormuksia ei koskaan voi olla liikaa)




Cittarin lastenpäivät tarkoitti esimerkiksi isopäistä lehmää jakamassa kaikkea herkullista. Paras kommentti oli ehdottomasti erään pienen pojan äiti... tuo jääkarhu oli ihminen... oikeasti... mä näin...

Filmtownissa sai kaksi leffaa yhden hinnalla kun osti irtokarkkia myös. Eli yksi nallekarkki muovipussissakin olisi riittänyt.

EDIT: tulin sittenkin toisiin ajatuksiin tuon parhaan kommentin suhteen. äidin "tuleeks toi nyt johonkin blogiin" meni kyllä edelle.