Seitsemän plus seitsemän

Tämä on nyt se juttu kun kerrotaan itsestään seitsemän asiaa ja lopuksi palkitaan seitsemän oikein mukavaa blogia ! Minä vain ehkä tyydyn kertomaan seitsemästä lempiblogistani, koska olen melko arka kommentoimaan niihin. Ensin kuitenkin kuva lyömättömästä sormuskaksikosta, josta ette tule pääsemään eroon hetkeen.

EDIT: minä yöllä heräsin ja aloin miettiä että herraisä, enhän minä kertonut kuka minut julisti beautiful bloggeriksi. oi hän oli rakasrakas saana ! jonka blogi on myös ihanaihanaihana ja saana on niin mahtava valokuvaaja.

1. Minä pidän maailmasta.
Olen erityisen ihastunut tähän kaikkeen meitä ympäröivään. Saatan kiinnittää huomioni epätoivoisen pieniin asioihin, ja minusta tuntuu onnelliselle kun viimein joku kiinnittää niihinkin huomion. Katsoo ja hymyilee, ehkä kertoo huomiostaan jollekin toisellekin ! Tämä kyllä saattaa johtaa niihinkin tilanteisiin, joissa minä ylianalysoin, etsin liikaa yksityiskohtia ja takerrun niihin asioihin, joihin minun ei pitäisi edes kiinnittää huomiotani, siksi:

2. Sairastan paniikkihäiriötä.
Sain ensimmäiset kohtaukseni viime kesänä, mutten aluksi ymmärtänyt mikä minussa oli vikana. Lopulta opin ymmärtämään, mikä oli kohtuullisen positiivinen asia. Sairauteni johtuu luullakseni ennen kaikkea perinnöllisistä tekijöistä, ja jotkin viime vuonna tapahtuneet asiat vain lopulta laukaisivat suuremman vyyhdin auki. Näihin kuuluu muun muassa elämäni suurin ihastuminen, joka lopulta johti siihen, että minulla oli ihminen, joka nosti minut sieltä pohjalta pois. Minä pidän sitä siunauksena, lahjana maailmankaikkeudelta, mutta en minä voi sitä sanoa etteikö minuun vieläkin sattuisi. Minut vain heitettiin pois. Mutta linnut kertoivat maailmankaikkeuden kuiskanneen heille, että niin oli suunniteltu, ja siksi:

3. Minä olen vahva.
Oikeasti en varmaan edes käsitä, miten vahva todellisuudessa olen. Vielä vähemmän tietoisia vahvuudestani ovat muut ihmiset, jotka käsittääkseni ainakin välillä näkevät minussa vain sen puolen, joka saa minut pelkäämään parityöskentelyä englannin tunnilla niin paljon, että lopulta istun opehuoneessa tekemässä tehtäviä yksin pipo syvällä päässä, ja aasinsillan kautta pääsemmekin kohtaan:

4. Minun hiukseni kaipaavat jotain hyvin radikaalia.
Näytän kaljulle järkyttävän juurikasvuni ansiosta, en tiedä miten edetä tässä oma väri takaisin päähän -projektissani. Koska en kerta kaikkiaan edes kehtaa julkaista mitään asukuvia näiden hiusten takia. Käytän siis pipoja paljon tällä(kin) hetkellä. Kaipaan neuvoja, ja siksi:

5. Rakastan blogiani.
Koska voin sanoa että kaipaan neuvoja ja olettaa jonkun oikeasti neuvovan ja kertovan jotain, mitä minä en vielä tiedä. Miettikää kuinka upeaa oikeasti ! Rakastan sitä, että olen saanut tässä puolessa vuodessa niin itseni näköisen - sellaisen jota itsekin haluaisin niin kovasti rakastaa ja lukea (ja siksi voinkin kertoa että):

6. Rakastan blogeja.
Ne päästävät minut aina välillä hetkeksi karkuun tästä maailmasta (jota siis kohdan yksi mukaan kovin rakastankin). Enää yksi kohta niin sitten luettelenkin seitsemän lempiblogiani !! Ja siksi tiivistänkin viimeiseksi kohdaksi kaikkien näiden edellisten kohtien summan:

7. Odotan tapaavani ihmisen.
Sellaisen kerrassaan hurmaavan kulttuuripojan, joka kestäisi minun liukuvärjättyjä hiuksiani (ei kyllä kauhean kauaa tarvitse kestää !), tykkäisi asioista joista minäkin ja joka pelastaisi minut pahoilta jutuilta. Ostin eilen kirjastosta semmoisen kirjasen, jossa oli 20 rakastettavaa pientä tarinaa rakkaudesta. Sydän.

Nämä ei ole nyt missään järjestyksessä, minä vaan otin tuolta minun bloglovinin seurattujen blogien listasta jossain järjestyksessä, mikä siinä listassa oli !!

1. Kaikki mitä rakastin

2. Varpunen

3. WEEKDAYCARNIVAL

4. BLEUBIRD OFFICIAL BLOG

5. verypurpleperson

6. Bohemian Junk

7. olisin hymyillyt vinosti

Mikä on sinun lempiblogisi !

Olen oikeasti täällä !

Aloin tässä miettiä, että viimeisistä asukuvista saattaa olla hieman liikaa aikaa kulunut. Joten palkkioksi kahden Ben & Jerry's -paketin kotiin tuonnista eilen, Eve toimi hovikuvaajana.



Ensin esiteltäköön minun ehkä kaikkien aikojen rakkain koruni, joka on viime näkemältänne kasvanut. Minusta Meeri kuvaili sitä hyvin, se on vähän niinku nomination, mut niinku jemina.

Mutta siis, tänään minulla oli nämä vaatteet + kyyhkysormus + laukku + kangaskassi.



Tosin mikään pukeutuminen tuntuu ihan turhalta näinä päivinä kun jaksan tosiaan olla koulussa siihen noin puoleen päivään, minkä jälkeen melkein nukahdan abisalonkiin ja herään odotan sinua parkkipaikalla toivoo isä -puheluun. Tämän jälkeen melkein nukahdan autoon. Sitten pihalle, nakkikeittoon ja vessaan.

Ymmärrätte varmaan kuinka nopeasti nukahdan kun pääsen sänkyyn. Ja kauanko nukun.

Ymmärrätte varmaan senkin, että jos kuvailen itseäni blogiprofiilissani sanoin ujo ja arka perfektionisti, niin tämmöinen laittaa minut melkoisen koville. Käsitän kyllä, että joskus ihmiselle vaan sattuu tulemaan vähän pahempi flunssa, mutta siitä sitten noustaan lääkkeiden ja mustikkakeiton voimalla. Mutta kun ihmisellä on paniikkihäiriö (tiedän taas "miten sä voit puhuu siitä tommoi"-ihmisten katsovan pahasti), niin se ihminen ehkä pääsee siitä flunssan mukanaan tuomasta fyysisestä väsymyksestä ihan niin kuin normaali ihminenkin, mutta henkisen väsymyksen kanssa asia ei ole niin yksinkertainen.

Odotan tällä hetkellä vielä sen fyysisen väsymyksen katoamista.




Tuo ruutupaita on meidän äitin vanha, nyt minulla hyvin rakkaana. Äiti on aikoinaan tehnyt ihan kamalasti vaatteita itse, ja ei tämänkään paidan ihan heti uskoisi olevan yli 30 vuotta sitten itse tehty. Pisteet kestävälle designille.

huivi, second hand
trikootakki, second hand
ruutupaita, äidin vanha
rakkaushousut, second hand
sukkahousut, ostettu ideaparkista silloin kun näin Meerin ekaa kertaa eli kauan sitten
kengät, Ecco, muistan ostaneeni nämä ysillä kirpparilta



Aion käyttää pipoa seuraavat kolme vuotta. Projektin nimi on takaisin omaan väriin. Mulle riitti tämä touhu kahden (sitä alle vuorokauden pituista peppi pitkätossu punaista ei lasketa) värjäyskerran jälkeen. Ei tässä kamalaa aikaa varmaan mene, tuo juurikasvu on jo noin jäätävä ja kohta voin leikkauttaa ruskean pois. Onneksi olen niitä, joille lyhyet hiukset sopii.

Kun ne kerran on kiharat.

EDIT: katsoin julkaistua tekstiä ja ymmärsin miten kovasti nuo hiukset oikeesti kaipaa sitä pipoa, voi herraisä sentään :----D



Ja mitä lämpimimmät tervehdykset uusille lukijoille, joita tuntuu satelevan ovista ja ikkunoista ! Muistan olleeni ihan kamalan onnellinen kun minulla oli jotain 10 lukijaa, mutta nyt kun herraisä aletaan olla siinä pisteessä että voin sanoa blogillani olevan 100 lukijaa, niin huhhuh.

Kyllähän 47 + 23 + 6 pyöristyy jo sataan.

Ps, jos olen luvannut lähettää sinulle kortin, kirjeen, korun, vaatteen tai kirjan, ja olet vielä maksanut siitä muttet vielä vastaanottanut, niin pliis, kerro minulle. En ole ajantasalla koulujutuissa, niin en ole kyllä näissäkään. Anteeksi ! Toivottavasti teitä ei ole kovin montaa.