Olen oikeasti täällä !

Aloin tässä miettiä, että viimeisistä asukuvista saattaa olla hieman liikaa aikaa kulunut. Joten palkkioksi kahden Ben & Jerry's -paketin kotiin tuonnista eilen, Eve toimi hovikuvaajana.



Ensin esiteltäköön minun ehkä kaikkien aikojen rakkain koruni, joka on viime näkemältänne kasvanut. Minusta Meeri kuvaili sitä hyvin, se on vähän niinku nomination, mut niinku jemina.

Mutta siis, tänään minulla oli nämä vaatteet + kyyhkysormus + laukku + kangaskassi.



Tosin mikään pukeutuminen tuntuu ihan turhalta näinä päivinä kun jaksan tosiaan olla koulussa siihen noin puoleen päivään, minkä jälkeen melkein nukahdan abisalonkiin ja herään odotan sinua parkkipaikalla toivoo isä -puheluun. Tämän jälkeen melkein nukahdan autoon. Sitten pihalle, nakkikeittoon ja vessaan.

Ymmärrätte varmaan kuinka nopeasti nukahdan kun pääsen sänkyyn. Ja kauanko nukun.

Ymmärrätte varmaan senkin, että jos kuvailen itseäni blogiprofiilissani sanoin ujo ja arka perfektionisti, niin tämmöinen laittaa minut melkoisen koville. Käsitän kyllä, että joskus ihmiselle vaan sattuu tulemaan vähän pahempi flunssa, mutta siitä sitten noustaan lääkkeiden ja mustikkakeiton voimalla. Mutta kun ihmisellä on paniikkihäiriö (tiedän taas "miten sä voit puhuu siitä tommoi"-ihmisten katsovan pahasti), niin se ihminen ehkä pääsee siitä flunssan mukanaan tuomasta fyysisestä väsymyksestä ihan niin kuin normaali ihminenkin, mutta henkisen väsymyksen kanssa asia ei ole niin yksinkertainen.

Odotan tällä hetkellä vielä sen fyysisen väsymyksen katoamista.




Tuo ruutupaita on meidän äitin vanha, nyt minulla hyvin rakkaana. Äiti on aikoinaan tehnyt ihan kamalasti vaatteita itse, ja ei tämänkään paidan ihan heti uskoisi olevan yli 30 vuotta sitten itse tehty. Pisteet kestävälle designille.

huivi, second hand
trikootakki, second hand
ruutupaita, äidin vanha
rakkaushousut, second hand
sukkahousut, ostettu ideaparkista silloin kun näin Meerin ekaa kertaa eli kauan sitten
kengät, Ecco, muistan ostaneeni nämä ysillä kirpparilta



Aion käyttää pipoa seuraavat kolme vuotta. Projektin nimi on takaisin omaan väriin. Mulle riitti tämä touhu kahden (sitä alle vuorokauden pituista peppi pitkätossu punaista ei lasketa) värjäyskerran jälkeen. Ei tässä kamalaa aikaa varmaan mene, tuo juurikasvu on jo noin jäätävä ja kohta voin leikkauttaa ruskean pois. Onneksi olen niitä, joille lyhyet hiukset sopii.

Kun ne kerran on kiharat.

EDIT: katsoin julkaistua tekstiä ja ymmärsin miten kovasti nuo hiukset oikeesti kaipaa sitä pipoa, voi herraisä sentään :----D



Ja mitä lämpimimmät tervehdykset uusille lukijoille, joita tuntuu satelevan ovista ja ikkunoista ! Muistan olleeni ihan kamalan onnellinen kun minulla oli jotain 10 lukijaa, mutta nyt kun herraisä aletaan olla siinä pisteessä että voin sanoa blogillani olevan 100 lukijaa, niin huhhuh.

Kyllähän 47 + 23 + 6 pyöristyy jo sataan.

Ps, jos olen luvannut lähettää sinulle kortin, kirjeen, korun, vaatteen tai kirjan, ja olet vielä maksanut siitä muttet vielä vastaanottanut, niin pliis, kerro minulle. En ole ajantasalla koulujutuissa, niin en ole kyllä näissäkään. Anteeksi ! Toivottavasti teitä ei ole kovin montaa.