Neuleeni

Olen ollut edelleenkin kovin kipeänä, mikä on johtanut pienoiseen blogitaukoon. Perjantaina minulle tehtiin aivan järkyttävä toimenpide poskionteloideni puhdistamiseksi, josta ette halua kuulla enempää. Sanotaan vaikka, että oli aika suoritus hymyillä söpöille pikkulapsille odotustilassa ja yrittää antaa heidän vanhempiensa lääkärissä on oikein mukavaa, ei sitä tarvitse ollenkaan pelätä rakkaani -fraaseille jotakin konkreettista todistetta.

Milloin minut muuten siirrettiin siihen joukkoon, jotka eivät saa valita nalletarroista omaansa palkkioksi reippaudesta ?

Tämä postaus on kuitenkin nyt omistettu neuleille. Syksyn kunniaksi. Ja viime viikkojen lääkärikäyntieni hippiluukkini kunniaksi.



Aloitan tästä punaisesta, jonka muistaakseni ostin joskus jostakin Porin kirpputorilta kymmenellä sentillä. Se oli silloin jo äitini mielestä aivan kauhea, mutta minä otin sen suoraan ykkösrakkaudekseni. Myönnän toki että se on hieman nukkainen, mutta onhan se nyt aivan ainutlaatuisen kaunis yksilö punaiseksi villatakiksi !

Äiti ei varmaan kevään ja kesän jälkeen edes tiedä minun vielä omistavan tätä. Totuus paljastuu kyllä piakoin kun pääsen taas kouluun ja muualle hyppelemään !



Tämä on yksi uusimpia villatakkiostoksiani tältä kesältä. Tämä on aivan tajuttoman painava, paksu ja lämmin, mikä tekee siitä mielettömän rakastettavan.



(Minulla on suuria ongelmia tämän kuvaamisessa.) Tämä on ihan tavallinen neuletakki, mutta meidän perheessä tämä edustaa jotain hyvin rakasta. Tämä takki ostettiin kirpparilta ehkä neljä-viisi vuotta sitten kolmella eurolla, ja se on aktiivisessa käytössä sekä minulla, Evellä että meidän veljellämme viikottain. Jokin sen tavallisuudessa ja helppoudessa viehättää meitä kaikkia aivan valtavasti. Se ei ole ihan musta, ennemminkin mustanharmaa. Se on melko tavanomainen, mutta tuo harmaa raita tuo siihen jotain luonnetta.

Minusta on myös hyvin merkille pantavaa sen laatu. Se on kestänyt jo meitä kolmea ennen vähintään yhden ihmisen vaatekaapissa ja silti se on edelleen monen pesun jälkeen täysin nukaton. Sen voisi laittaa Selectedin hyllylle takaisin, eikä kukaan huomaisi sen olleen käytössä välillä.



Tämä keltainen takki näkyy niissä niittykuvissa ! Eli tämä on Valkeakoskelta ostettu naurettavaan hintaan.



Tämäkin takki on melkoisen kauan jo ollut minun vaatekaapissa, sillä se näkyy jo jossain ysillä otetuissa kuvissa. Muistan, että tässä oli tosi rumat kermanväriset napit, ja vaihdoin ne sitten noihin punaisiin, jotka vieläkin on aivan ylisuloiset.



Tämä ei ole vielä päässyt käyttöön sillä ostin sen juuri vasta tänä torstaina kun jollain ihmevoimilla jaksoin käydä koulussakin. Kävin kuitenkin isän kanssa Mynämäen kirpparilla kun haettiin Eveä koulusta ja oli luppoaikaa.



Täyttä rakkautta ensi silmäyksellä nuo sen napitkin.



Muistan, että ostin tämän samana päivänä vanhojentanssikenkieni kanssa. Tämä on kerrassaan ihana ja sopii melkein kaiken kanssa. Eikä ikinä varmasti näytä tylsältä. Yhdistetään tiukkoihin farkkuihin, ylisuureen huiviin ja pipoon.



Viimeisenä Se Oikea.



Odotan kosintaa. Villapaidalta, en Eveltä.

Kaikki, second hand.

Ps, meillä on todellakin turkoosi hevonen pyörillä tässä dataus/askartelu/ompelu/lukemis/löllyymishuoneessamme. Se vain tuli jostain joskus tässä, luulen että jäädäkseen. Hamstraus ei ehkä ole periytyvä geeni, mutta kyllä se viimeistään äidinmaidossa saadaan jos saadaan.