Kuten jo edellisistä postauksista on saattanut ilmetä, aion ottaa osaa ylppärimittelöihin tällä viikolla - lajeinani englannin kieli ja yhteiskuntaoppi.
Olen melko pätevä koululainen, joten katsoin sopivaksi keskittyä murehtimaan viime hetken lukemisten sijaan jotain paljon tärkeämpää. Tai itse asiassa olen miettinyt tätä asiaa jo viimeisen vuoden ajan, oi mitä saan syödä sitten kirjoituksissa.
Valitettavasti isä onnistui googlaamaan "yo kirjoitukset ruoka", enkä pysty huomenna livahtamaan kunnanvaltuustosaliin pelkkää makeaa mukanani. Tosin ei se loppupeleissä niin kamalan valitettavaa ole onnistuttuani loihtimaan varsinaisena keittiön hengettärenä eväiksi makoisia juustosarvia.
Ei kai kukaan vielä ehtinyt luulemaan että jättäisin sokerin jostain syystä kotiin.
Loppuun vielä mieletön elokuvavinkki: jos rakastat Knocked up -leffaa (suomeksi kivasti käännetty ihan vaan että Paksuna), niin rakastat myös I love you, man -leffaa.
Molemmat istuu mun käsitykseen elokuvasta, joka onnistuu samaan aikaan olemaan sekä koskettava että ihan älyttömän hauska. Tosin se hauskuuskin saattaa olla niitä kuuluisia mielipidekysymyksiä, ja saatan ymmärtää jos joku ei syty tämäntyylisille leffoille.
Olen melko pätevä koululainen, joten katsoin sopivaksi keskittyä murehtimaan viime hetken lukemisten sijaan jotain paljon tärkeämpää. Tai itse asiassa olen miettinyt tätä asiaa jo viimeisen vuoden ajan, oi mitä saan syödä sitten kirjoituksissa.
Valitettavasti isä onnistui googlaamaan "yo kirjoitukset ruoka", enkä pysty huomenna livahtamaan kunnanvaltuustosaliin pelkkää makeaa mukanani. Tosin ei se loppupeleissä niin kamalan valitettavaa ole onnistuttuani loihtimaan varsinaisena keittiön hengettärenä eväiksi makoisia juustosarvia.
Ei kai kukaan vielä ehtinyt luulemaan että jättäisin sokerin jostain syystä kotiin.
Loppuun vielä mieletön elokuvavinkki: jos rakastat Knocked up -leffaa (suomeksi kivasti käännetty ihan vaan että Paksuna), niin rakastat myös I love you, man -leffaa.
Molemmat istuu mun käsitykseen elokuvasta, joka onnistuu samaan aikaan olemaan sekä koskettava että ihan älyttömän hauska. Tosin se hauskuuskin saattaa olla niitä kuuluisia mielipidekysymyksiä, ja saatan ymmärtää jos joku ei syty tämäntyylisille leffoille.
HALUUN NOIT MUFFINSSEI JA JUUSTOSARVIIIIIII :(
VastaaPoistaT:tepsu
KANNATTAISKO MUUTTAA SIT MEIÄN KEITTIÖN PÖYDÄN ALLE TAI JOTAIN MUUTA RADIKAALII
VastaaPoistahö en tajuu sitä eväshössötystä, lauantaina kaikil oli joku 5 kiloo ruokaa mukana ja mulla oli vaan pillimehu ja suklaalevy josta söin vain pari palaa :D eihä siel kerkee tulee nälkä ku on niin iiks kokoajan (tai sitten se olen vain mää joka on ihan iiks)
VastaaPoistat.johku
oon aatellu, että kellään muulla ei ole noita tupperwaren mikrokannuhärpäkkeitä kotonaan kun meillä! huh nyt pääsin siitä kammottavasta ajatuksesta eroon terveisin: meillä on vaikka mitä muovikippoo ja kuppii kun äiti oli esittelijä ennen :D
VastaaPoista