Oi tule jo keskiviikko

Ylihuomenna on englannin kirjoitukset ja sitten keskiviikkona on yhteiskuntaopin vuoro. Minä olen lähdössä niihin melkoisen luottavaisin mielin, vaikka ne kuuntelun pisteet ärsyttävätkin minua ihan kamalasti. Mikä ihme meni pieleen ! Minä olin tehnyt ihan kamalasti vanhoja kuunteluja ja harjoituksia, saanut niistä järjestäin yli 80 pistettä. Ja nyt menen feilaamaan ihan totaalisesti, maanantaina minä kyllä näytän niille että luettu on.

Keskiviikkoa en jotenkin malttaisi edes odottaa, yhteiskuntaoppi on niin mielenkiintoista ja hauskaa. Koen suuria tunteita kun saan kirjoitetuksi hienoja virkkeitä täynnä tietoa ja totuutta.

Joten minä siis lähdin kirpputorille. Löysin vähän liikaa kaikkea. Suurimpana rakkautena Friis & Companyn laukku. Tämä komeus lopulta paikkasi edellisen Helsingin reissulla rikki menneen laukun jättämän suuren aukon.



Jotenkin tuntuu, että sen edellisen jättämä aukko taitaa olla liian pieni tälle. Tässä on nimittäin jotain enemmän: tämä on paremman värinen, mallinen ja kokoinen.



Nappailin mukaan kaikkea muutakin, esimerkiksi kahdet Tapaksen saapikkaat, joista toisia ainakin taidan rakastaa. Lisäksi löysin maailman kivoimman hameen, retrokeittiöhärpäkkeitä ja sormuksia. (note to mom: maailman kivoimpia hameita, retrokeittiöhärpäkkeitä ja sormuksia ei koskaan voi olla liikaa)




Cittarin lastenpäivät tarkoitti esimerkiksi isopäistä lehmää jakamassa kaikkea herkullista. Paras kommentti oli ehdottomasti erään pienen pojan äiti... tuo jääkarhu oli ihminen... oikeasti... mä näin...

Filmtownissa sai kaksi leffaa yhden hinnalla kun osti irtokarkkia myös. Eli yksi nallekarkki muovipussissakin olisi riittänyt.

EDIT: tulin sittenkin toisiin ajatuksiin tuon parhaan kommentin suhteen. äidin "tuleeks toi nyt johonkin blogiin" meni kyllä edelle.