2013

tiistai 31. joulukuuta 2013

Tänä vuonna olen blogannut ihan sekaisesti, joten tulkoon tästäkin postauksesta ajan hengen mukaisesti sekalainen kokoelma muistoja

Haluan, että näette ilon näistä kuvista ja näistä muistoista - niitähän nämä ovat täynnä. Haluan myös, että pidätte mielessä, että muutama kuva ei lopulta kerro kaikkea. Kenenkään, eikä varsinkaan minun, elämä ei ole joka päivä pelkkää juustokakkua, hipsternutturaa ja jouluvaloja. On helppo sanoa, että ymmärtää ettei jonkun bloggaajan elämä oikeasti ole niin kaunista ja siloiteltua joka päivä, mutta minä ainakin löydän itseni aika ajoin kadehtimasta ja miettimästä miksei minun elämä ole samanlaista juhlaa.

Elämä on sellaista kuin siitä tekee. Välillä itkettää koko päivän, mutta kyyneleet voi pyyhkiä ja toivoa huomisesta parempaa.



Tänä vuonna olin suurimmalta osin 21-vuotias. Helmikuussa leivoimme aika monta juustokakkua - paras teema syntymäpäiville!



Tänä vuonna jatkoin taisteluani ahdistusta vastaan. Ainoa vaihtoehto jokaisessa vaikeasssa tilanteessa on ollut vaan jatkaa eteenpäin vaikka mikä olisi. Eläminen on paras ratkaisu kaikkeen. Vaikka olisi miten raskasta välillä tehdä päätöksiä, niitä pitää vaan uskaltaa tehdä. Pitää uskaltaa lähteä viikon varoitusajalla uuteen kaupunkiin vaikka se omassa ja etenkin muiden päissä tuntuisikin liian spontaanilta ja rajulta



Tänä vuonna olen toteuttanut muutamia hassuja ideoita. Toukokuussa haalin kirpputoreilta luvattoman määrän lasipulloja ja järjestimme Oton kanssa eeppisen puistojuhlan.



Tänä vuonna suurin retkeni oli Tampere. Ensi vuonna haluaisimme Lontooseen, mikä ei nyt liity tähän vuoteen oikein mitenkään.



Tänä vuonna olen myös ollut öljytynnyreiden inventoija, tivolityöntekijä, salaatinistuttaja, leipämyyjä ja nyt viimeiseksi varastotyöntekijä. Olen käsittämättömän onnellinen työpaikastani - ihmiset siellä ovat ihan hirmuisen mukavia, työ sopivan haastavaa ja se, että töiden jälkeen voi käydä vaikkapa uimassa ja saunassa, on jotenkin kauhean luksusta. Tämä on ensimmäinen työpaikkani, jossa jokaisesta huolehditaan ja pomo muistaa nimenkin.



Tänä vuonna olen perustanut kaksi kahvilakerhoa. Turussa teimme kaikenlaista ihanaa, söimme bageleita minun luona, kävimme taidemuseossa, joimme liian monta kaakaota, kirppistelimme ja nauroimme mahamme kipeiksi. Täällä Helsingissä tyttöjä on enemmän, ja on aina omanlaisensa episodi löytää tarpeeksi iso kahvila ja muistaa varata pöytä. Olen ollut viimeisen kuukauden ihan sängyn pohjalla (tällä hetkellä vuorossa on korvatulehdus), ja minulla alkaa olla ihan hirveä ikävä kikattamaan ja juttelemaan langoista. Keväällä on luvassa ainakin retki Tallinnaan, brunsseilua ja paljon uusia kahviloita ja seikkailuja.





Tänä vuonna olen pitänyt samaa profiilikuvaa Facebookissa vapusta asti, koska olen siinä niin itseni näköinen. Eli luvattoman söpö. Pssst kannattaa ehdottomasti tykätä tämän blogin Facebook-sivusta. Valitettavasti siellä ei ole hiustenpidennys-arvontoja, mutta aika ajoin jotain suloisia linkkejä.





Tänä vuonna rakastuin ihmiseen, johon ei pitänyt rakastua. Ystävään, joka on roikkunut Facebook-kavereissa vuosia. Meidän elämissämme oli samanlaisia pettymyksiä, ja yhdessä oli helpompaa selvitä keväästä, vaikkakin eri kaupungeissa. Tulen Turkuun, mutta ei sitten rakastuta.




Yeah, right.

uuden vuoden ajatuksia

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

En uskalla tehdä lupauksia, mutta osaan ajatella ja pohdiskella.

1. En muista luinko tänä vuonna yhtäkään kirjaa, ilmeisestikään en. Aloitin kyllä jossain vaiheessa ostamani Looking for Alaskan, mutta olin aivan liian itkukurkku jatkaakseni puoli välin yli. Ajatukseni on siis lukea ainakin yksi kirja ihan loppuun asti.

2. Joskus joku kauempana asuva ystävä kysyy, että miltä se kirjastopoika oikein näyttää. Se, ettei minulla ole oikeastaan ainoatakaan kuvaa hänestä, meistä ja meidän elämästä, saa minut ajattelemaan, että ensi vuonna otan kuvia myös asioista, joista en aio blogata.

3. Mietin nykyään aivan liikaa pieniä kisuvauvoja. Käyn joka päivä Hesyn sivuilla. Ajatuksemme on pelastaa pieni kisu.

4. Olen hyvä leipoja. Haluaisin olla myös hyvä ruuanlaittaja. Koin hiljattain suuria ilontunteita kun sain kasarin pohjalle syntymään pätevän ruskean kastikkeen. Ajatukseni on siis kokata enemmän, jotta saan hymyillä useamminkin ruokaa laittaessa.

5. Minun suuri unelmani on jo pidempään ollut toteuttaa oma postikorttisarja. En ole mikään piirtäjä, mutta minulla onkin visioni omista yksinkertaisista korteista. Painattaisin ihan pienen erän, pakkaisin kauniisti ja manipuloisin teidät ostamaan ne. Sitten minulla olisi tietenkin maailman söpöin pieni koju joskus jossain markkinoilla ja olisin ihan supersöpö myyjätyttö, joka tarjoilisi itse tehtyjä vaahtokarkkeja siinä myyntipöydän kulmalla.

+ Haluaisin myös vlogata, mutta se on varmaankin vain ajatus, jonka annan mennä ajan myötä ohi.

joulupuikoilla

keskiviikko 25. joulukuuta 2013




Paketeista paljastui juuri ne kaksi asiaa, joita toivoinkin: Kerällä ja Virkkuri.

Kirjekuoren sisällöllä haen tammikuussa Stockmannilta ompelukoneen.

Minulla on ensi vuodeksi aika monta käsityöunelmaa.

joululeipomuksia

torstai 19. joulukuuta 2013



Piimäkakku. Unohdin voidella ja jauhottaa vuuan - tietenkin.

Eerika lähetti meille joululahjaksi Polkka Jamin keittiöpyyhkeen. Hyvä kun raaski mallasleipien päälle laskea.

Kävin maanantaina erikoislääkärillä tämän tautini vuoksi. Katsoi kurkkuun, nenään, korviin ja koputteli selkääni - totesi että torstaina olo on parempi. Ja se on!

joulufiilis huhuu

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Edelleenkin kirjoitan terveiseni peiton alta.

Tässä ei ole mitään kivaa vaikka kynttilät saavatkin loistaa aamusta iltaan ikkunalaudalla ja joululaulut raikaavat (ainakin silloin kun kirjastopoika on töissä). Huomenna laitan saaristolaisleivät uuniin vaikka nielu ja korvat särkisivät miten paljon tahansa.

Odotan joulua vähän oudoin tuntein. Koko joulukuu on mennyt ohitse sairastaessa. Olen hankkinut lahjat, saanut vähän koristeita esille ja leiponut joulutorttuja, mutta jouluolo on vielä kadoksissa.

En tiedä mitä kirjoittaa. En ole tehnyt mitään, eikä hankittuja lahjojakaan voi vielä kuvata. Meillä on nättiä täällä ja elämämme on kaunista monessa mielessä, mutta kun blogin koti ei ole enää vain bloggaajan, tuntuu hankalammalta kuvata arkea. Kirjastopoika ei ole mitenkään kieltänyt sitä, mutta minä olen itse ajatellut asian näin.

Miten päästä joulutunnelmiin kun koko kroppaa särkee ja alkaa sairasloman vuoksi tulla jo ihan mökkihöperöksi?

meidän joulu näyttää

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Parasta on tänäkin jouluna Club for Fiven joululaulut, niin ne vanhat tutut kuin tämän uudenkin levyn fiilistelyt. Olen virkannut noita helppoja lumiukkoja, kirjaillut joulukortteja ja kutonut lahjasukkia. Tämä minut sänkyyn kaatanut keuhkoputkentulehdus alkaa kai pikkuhiljaa helpottaa, aion ainakin huomenna yrittää mennä töihin - pääsehän sieltä sitten pois jos ei voimat riitä.

Testailin voimien riittävyyttä käymällä jouluostoksilla. Välillä piti istua alas hengittämään ja juomaan, mutta sain melkein kaikki lahjat hankittua. Muutama juttu tulee vielä postissa, enkä todennäköisesti pysty tänäkään vuonna olemaan ostamatta ja tekemättä liikaa, joten ihan varmasti keksin vielä lisäjuttuja. Lahjojen antaminen on parasta.

Me tarvitsisimme uunivuuan.


KYSY KIRJASTOPOJALTA

lauantai 7. joulukuuta 2013

Seuraa koko blogihistorian upein juttu.

Suostuttelu on vähän vielä kesken.

luettavaksi nuhaisella äänellä



Piti kirjoittaa Cafe Mutterista ylistäviä sanoja, mutta jaksoin avata vain yhden kuvan Gimpiin - olkoon tämä nyt kuvituksena näille kuulumisille ja katsellaan loput kuvat myöhemmin.

Keuhkoputkentulehdus iski minut sängyn pohjalle, ja olen tehnyt kuumehouruissa hämmentäviä asioita ja ollut ihan pihalla viikonpäivistä ja kellonajoista. Kirjastopoika on voidellut minulle voileipiä ja tuonut mehua kun olen mumissut peiton suojista vähänkin. Eilen jaksoin onneksi jo vähän kutoakin joululahjasukkia ja heitin työn vain kerran päin seinää.

Poika lähti töihin, joten minä pelaan sohvalla Hay Dayta, ja selaan nettikauppoja löytääkseni ideoita veljen lahjoihin. Olemme siskoni kanssa niin samanlaisia, että hänen kohdallaan voin vaan kierrellä kauppoja, ja ostaa niitä juttuja, joita itsekin rakastaisin, mutta miten syventyä 18-vuotiaan nörttipojan mielenmaisemaan? Lähetin sille syntymäpäivälahjaksi 24 vaniljakokistölkkiä, minkä myötä olen ikuisesti rakastettu, mutten varmasti lähde raahaamaan limonaatia aatonaaton iltana täydessä junassa Turkuun.

Nyt yritän selvittää tukkani ja kieriä Lidlin pakastepitsaosastolle.

En taatusti ala kokkaamaan mitään haasteellisempaa nyt. Käperryn ruuan, Hesarin, internetin ja nenäliinojen kanssa peiton katselemaan lumisadetta. Kuulostipa hohdokkaalta, mutta ei.

helsinki-seikkailua: Moko Punavuori

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Moko Market & Café Punavuori
Perämiehenkatu 10
Punavuori