Hej alla mina kära läsare

Tästä blogista ei ikimaailmassa tule sellaista, jossa sanotaan että on huono olla ja paha mieli.

Tällä hetkellä minua kuitenkin väsyttää niin paljon, että silmiin sattuu niiden ollessa auki. Siitä huolimatta olen yrittänyt tänään löytää maailmasta uutta ja kaunista, ja aamuretkelläni takapihalle törmäsin uuteen kissaystävään. Olen nähnyt hänet kyllä muutaman kerran ennenkin, mutta tänään, tänään me hymyilimme toisillemme.

Olen pitänyt silmiäni auki myös yhden englannin tenttimonistekasan verran. Oi että niitä hassuja lauseenvastikkeita, niissä on jotain hyvin kaunista luulen !

Olen myös täysin koukussa blogeihin, jotka täyttävät seuraavat ehdot. Niitä pitää joku älyttömän suloinen, noin kolmikymppinen pienen lapsen äiti, jolla on partaisa trikooraitapaitamies, huumaava sisustusmaku ja taito loihtia kaikesta vastaantulevasta joko lelu, ruoka-annos tai koru. He täyttävät bloginsa ihastuttavilla kuvilla suloisista lapsista, värikkäistä syntymäpäiväkekkereistä, remonttivaiheista, korttelin uudesta salaattipaikasta, kaupunginkirjastoista ja lastenvaatteista.

Minä en ole mitenkään tuollaisessa elämänvaiheessa, mutta jotenkin he vain kiehtovat minua niin kovasti ! Minä haluan osani jonain päivänä. Olla trikooraitapaitamiehen kiharatukkainen vaimo, joka tekee retrolakanoista pehmokitaroita naapurinlapsille !

Kuitenkin, tällä hetkellä minä toivon vain selviäväni seuraavasta kolmesta-neljästä viikosta edes jotenkin järjissäni. Huomenna täytyy marssia Huoneeseen, jossa yritän selvittää lukioasiat johonkin järjestykseen, ehkä suoritan fysiikan kurssin vain kasin arvoisesti ja kirjoitan 55 pisteen novellianalyysin. Täytyy jostain luopua jaksaakseen.

Englantia en enää aio lukea yhtään pakotettua enempää. Osaan sen jo. Osasin ennen kuin aloitin kesäkuussa lukemaankaan.

Tavoitteena on tällä hetkellä jaksaa huomiseen, ja mennä jäätelön voimalla lokakuuhun. Kaiken tämän jälkeen minun on lähdettävä Helsinkiin ihan vain syömään, nukkumaan ja katsomaan elokuvia syyssateen piiskatessa kerrostalon ikkunaa. Se on ainoita ajatuksia, jotka tällä hetkellä saavat minut pitämään silmäni auki kivusta huolimatta.

Lokakuu, me näemme pian !


Nyt tähän ei saa tulla mitään masiskommentteja ollenkaan, vaan hehkutetaan maailmankaikkeuden ihanuutta ! Oletteko nähneet pihlajanmarjojen loiston jo ! Minä nimittäin olen.

Se lumosi minut kerta kaikkiaan.

Ps, otsikolla viitattakoon siihen tosiasiaan että ruotsalaisnaisilla tuntuu menevän lujaa niiden trikooraitapaitamiesten hankkimisen suhteen.