minulla on vapaapäivä sillä minulla oli tässä jaksossa kokeeton musiikinkurssi. joten minun olisi pitänyt aloittaa yhdeksältä kemian ja fysiikan kokeisiin harjoitteleminen mutta jotenkin hassusti tuo ulkoilma houkutteli paljon suuremmin.
ähdin viemään kolmea korttia tuon isomman tien varressa olevaan postilaatikkoon kameran kanssa.
lin ajatellut että palaan kiltisti kotiin lukemaan postilaatikkovisiitin jälkeen.
en palannut vaan lähdin kävelemään leikkikentälle päin ja matkalla tapahtui monenmoisia asioita.
ensin valkoinen saab pysähtyi tienreunaan ja hauska mies alkoi puhua valokuvauksesta nähtyään kamerani. hän oli ollut merivoimien jonkinnäköinen sukeltajavalokuvaaja vuosina 1950-1979 (jos en aivan väärin muista) ! olin aivan että oooooo mikä ihminen. juttelimme niitä näitä valokuvauksesta ja hän jatkoi matkaansa. valkoisella saabillaan kohti aurinkoa.
sitten seuraavaksi seurasin tapahtumasarjaa jossa käsittääkseni suloinen tyttö oppi ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. sen äiti oli aivan innoissaan ja ylpeä. minua nauratti melkein. varsinkin kun sitten sitä tyttöäkin pienempi (jos mahdollista) pikkuveli huusi
"SADA PISDEDDÄ JA PAPUKAIJAMELKKI"
meinasin kuolla siihen paikkaan
päädyin lopulta hulppeaan skeittipuistoon.
tätä kuvaa katsellessani naurattaa. tuli noista jaloista mieleen kun ne aina huippumalli haussa -ohjelmissa rääkyy niille tyttöparoille että koko kehon hallinta varpaita ja sormia myöden !!!! erityishuomio siis jalkateriini... mihin kaikkeen sitä ihmiskeho pystyykään.
tekisi mieli mennä hakemaan tuolta pihalta raparperia ja valmistaa makoista piirakka. oli sen verran hyvän näköistä kun leipoivat huomenta suomessa. mutta ehkä kemian neloskurssi ja fysiikan kutonen saattaisivat ansaita huomioni paljon paremmin. ehkä ei.
ähdin viemään kolmea korttia tuon isomman tien varressa olevaan postilaatikkoon kameran kanssa.
lin ajatellut että palaan kiltisti kotiin lukemaan postilaatikkovisiitin jälkeen.
en palannut vaan lähdin kävelemään leikkikentälle päin ja matkalla tapahtui monenmoisia asioita.
ensin valkoinen saab pysähtyi tienreunaan ja hauska mies alkoi puhua valokuvauksesta nähtyään kamerani. hän oli ollut merivoimien jonkinnäköinen sukeltajavalokuvaaja vuosina 1950-1979 (jos en aivan väärin muista) ! olin aivan että oooooo mikä ihminen. juttelimme niitä näitä valokuvauksesta ja hän jatkoi matkaansa. valkoisella saabillaan kohti aurinkoa.
sitten seuraavaksi seurasin tapahtumasarjaa jossa käsittääkseni suloinen tyttö oppi ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. sen äiti oli aivan innoissaan ja ylpeä. minua nauratti melkein. varsinkin kun sitten sitä tyttöäkin pienempi (jos mahdollista) pikkuveli huusi
"SADA PISDEDDÄ JA PAPUKAIJAMELKKI"
meinasin kuolla siihen paikkaan
päädyin lopulta hulppeaan skeittipuistoon.
tätä kuvaa katsellessani naurattaa. tuli noista jaloista mieleen kun ne aina huippumalli haussa -ohjelmissa rääkyy niille tyttöparoille että koko kehon hallinta varpaita ja sormia myöden !!!! erityishuomio siis jalkateriini... mihin kaikkeen sitä ihmiskeho pystyykään.
tekisi mieli mennä hakemaan tuolta pihalta raparperia ja valmistaa makoista piirakka. oli sen verran hyvän näköistä kun leipoivat huomenta suomessa. mutta ehkä kemian neloskurssi ja fysiikan kutonen saattaisivat ansaita huomioni paljon paremmin. ehkä ei.
noi jalat näyttää harvinaisen kivuliaalle :D
VastaaPoistahaha ne vaan oli en ees aatellu et ne ois hassusti. istuin vaan normisti :---D
VastaaPoista