minun päivä

Heräsin aamulla kahdeksan maissa, kävin suihkussa, söin aamiaista ja kriiseilin vaatteiden kanssa kuultuani, etten tulisi pärjäämään sukkahouhuissa siinä viimassa. Jouduin tyytymään ihan tylsiin vaatteisiin, kun piti rientää bussille.

< Turkuun päästyäni täytyi tietenkin ensimmäiseksi ostaa lukemiseväitä. Torilta saa banaaneita 15 sentillä kappale, ja muutamalla kymmenellä sentillä ison kasan viinirypäleitä. Joinain päivinä kaipaan myös croisantteja, jotka haen Lidlistä. Ensinnäkin siksi, että ne ovat taivaallisia, ja toiseksi siksi, että ne maksavat siellä 39 senttiä.

Linnoittauduin kirjastoon lukemaan pariksi tunniksi Politiikan perusteita. Hymyilin lapsille ja söin viinirypäleitä.



Keskipäivällä suuntasin Vimmaan syömään ihan vain siksi, että Vimmassa on rauhallista olla, hyvää ruokaa ja edulliset hinnat. En ymmärrä miksei ihmiset käy enempää tuolla, on ihan paras paikka kuitenkin !

Syötyäni luin vielä tuolla pääsykoekirjaa, ja datailiin (huom, tuolla on myös koneet käytössä !!!) ihan hieman vain. Lähdin kävelemään Kupittaalle, jossa valmennuskurssi pidetään. Istuin pulpetissa ihanan Riinan vieressä hieman yli neljä tuntia - oikeastaan yhtään kyllästymättä.



Ilman mitään suurempaa syytä suuntasimme Riinan kanssa vielä kahville, ja oi että miten voikin kaakao maistua niin hyvälle !

Turusta lähtee bussi meille suurin piirtein aina kaksikymmentä yli ja kymmentä vaille. Paitsi, että illassa on yksi kaksikymmentäyli, jolloin bussi ei lähde. Ja minä aina tietysti osun siihen kohtaan.

Joten, istuin bussipysäkille, rakastuin sinistä kettureppua kantaneeseen poikaan ja luin politiikan perusteita siihen saakka kun hieman kadoksissa ollut mies istui samalle penkille kanssani, ja alkoi puhua maailmasta. Muita ihmisiä selvästi oudoksutti kun jaksoin kuunnella, vastailla ja hymyillä - ja kyllä minuakin vähän - mutta ajattelin kuitenkin jotenkin, että saatoin olla ainoa ihminen, jolle hän sai puhua moneen aikaan.

Että minulla on kyllä 20 minuuttia aikaa kuunnella varsinkin kun hän ei ollut mitenkään päällekäyvä, vain elämän rajusti kohtelema, luulen.

Bussissa hyräilin ainakin, että aijaijai ja oivoivoi, mikä tulee minuun, rakkaus polttaa sydäntä ja silmät lipuu sinuun.

Kävelin kotiin, söin kanaa ja katsoin Greyn Anatomian. Kirjoitin tämän blogimerkinnän, ja aivan pian menen nukkumaan.

Jotta saan taas huomenna aloittaa alusta maailman ihanimman arjen.