me pystytimme pihallemme keitaan. nyt on hyvä lukea yhteiskuntaoppia ja nauttia elämästä. levätäkin vain.
lepoa minä tarvitsenkin, ainakin viime päivien tapahtumien perusteella.
haluaisin esitellä teille jotain niin loistavan täydellistä, virvoittavaa ja ihanaa:
en aio enää ikinä juoda mitään muuta mehua kuin tätä. en ymmärrä miten teollisesti voidaan valmistaa tiivistemehua, joka maistuu persikalle. mehu tuntuu (olen varma että nestemäinen persikka tuntuisi juuri tälle) ja tuoksuu aidolle persikalle. aivan kuin hakisin hedelmähyllystä persikan ja taikoisin siitä mehua. mehu myös näyttää persikalle, niin syvä sen persikkainen värisävy on !
olen lähes varma, että jopa kuulen persikoiden pärinän kylmän veden liuetessa hyvin paksun olomuodon omaavaan tiivisteeseen. ja varmaa on myös, että nimenomaan vesi liukenee mehuun. sillä mikään niin täydellinen ei voi liueta mihinkään niin tavanomaiseen kuin veteen.
(jos tätä lukee joku hyvin yhteiskunnallisesti aktivoitunut henkilö, ilmoitettakoon, että käsitän kyllä veden olevan kaikkea muuta kuin tavanomaista esimerkiksi Afrikassa)
seuraavaksi esittelen erään korun, jonka pelastin muutama viikko sitten Puutorilta.
en koe tarpeelliseksi eritellä näiden ostamiseen johtaneita tekijöitä. (mainittakoon kuitenkin esimerkiksi hinta, 10 euroa)
en halua kenenkään lukijani elävän siinä harhakuvitelmassa, että olisin kauneuden jumala. en toki täysin kiistä edellä mainittua väitettä, mutta maailmassa, jossa esimerkiksi muuan Kirsten Dunst kuitenkin vielä elää, minä en ole valmis nostamaan jumalan kruunua enkelin kiharoilleni. jotta tekin ymmärtäisitte tämän, julkaisen seuraavan kuvan perjantaisesta minigolfturnauksestamme.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti