vuosi 2010

Minulla on liian kallista appelsiinimehua ehkä yksi lasillinen jäljellä. Katkeroidun kotiin aivan pian tyhjän tölkin kanssa.

Voin vaikka mennä aikaisin nukkumaan, ja sitä rataa. Ei ole ketään viime postauksessa haaveiltua suklaakakku-The Smiths-kynttilä-poikaa (ei kyllä tyttöäkään, että). Vielä ehtisi ilmoittautua.

Tässä minun tämä vuosi kuvina. Katkeruuttani olin laiska, ja valikoin mukaan vain blogissa jo näkyneitä kuvia, vaikka tietokone näyttää minulla olevan tallessa 6167 kuvaa tältä vuodelta.

Alkuvuodesta minulla ei oikein ole kuvia ollenkaan, kun olin todella pohjalla paniikkihäiriöni kanssa (tuo valkoinen ruutu kuvastaa sitä) ennen kuin sain vihdoin lääkkeet ja apua muutenkin siihen helvettiin. Olin kuitenkin koko ajan onnellinen, että joka päivä sain kuitenkin nähdä hienon maailman ja minulla oli parhaat ystävät. Meinasin tippua uudestaan jonnekin syvälle kun poikaystävä jätti, mutta sitten kuitenkin tajusin, että hei, se oli lahja maailmankaikkeudelta. Opin niiden kuukausien aikana vahvemmaksi, ja näkemään itseni kaiken paniikin keskeltä. Nyt oli aika jatkaa matkaa maailmankaikkeuteen yksin. Silloin joskus perustin blogin.

Olen tänä vuonna tavannut hirmuisen määrän uusia ihmisiä, ja saanut rakastaa ja nauraa sydämeni kyllyydestä. Olen uskaltanut ottaa kaiken pelkojen takia menetetyn takaisin, ja ollut onnellinen niin lujaa !

Blogi on antanut minulle myös yhden maailman parhaimman ystävän, Maijan, jota ilman en oikeasti jaksaisi. Eikä se taitaisi jaksaa ilman minua. On parhautta, että on ystäviä, ja Maija on niin hienoin.

Meistä on tullut Roosan kanssa ihan hirveän läheiset, ja vihaan sitä, että Turku-Oulu välillä ei ole teleporttiyhteyttä.

Ensi vuonna haluaisin rakastua, päästä sisään yhteiskuntatieteelliseen ja antaa kaikkeni kulttuuripääkaupungille. Olisi myös kiva, että hiukseni kasvaisivat, ja saisin tehtyä hienon nutturan.