tiistaipäivän onnesta

Ajoin Turkuun ruskeiden housujen perässä, ja onneksi aavistukseni niiden päätymisestä alerekkiin oli oikea. Nappasin viimeisen kappaleen omaa kokoani, ja hypin riemusta. Pitkästä aikaa kaupasta ostettu vaate ! Tuntui niin hassulle. Maksoivat 19,95 e, ja sain rahan äidiltä kertomalla tarvitsevani korvausta siitä hyvästä, että siskolla on poikaystävä ja minulla ei.

Saatoin ehkä myös luvata kuurata eteisen/portaikon perusteellisesti huomenna.

Ajattelin kuitenkin, että tälläiset lahjat saattaisivat pitää minut itsenäisten ja kenestäkään riippuvien naisten joukossa pidempäänkin, mutta sitä ajatusta kesti tasan siihen saakka, kun laitoimme Love Actuallyn pyörimään.

Olen huomannut alkaneeni yhä enemmän pyörittämään ajatusta kauniista rakkaudesta, joka perustuisi arjen ihanuuteen. Ja ehkä suloisiin sanoihin noiden Kopkolmion edustalla olevien joulupuihin alla.

ps, meeri ja mona tulevat tänne ensi viikolla, rakkautta. on ollut ikävä