Toinenkin päivä yliopistolla meni hyvin, tuntui jotenkin niin hassulle siellä vaeltaa. Voi kun pääsisi pian takaisin !
Kävelin yliopistolta kirjastoon. Jäin matkan varrella ihmettelemään muutamaksi minuutiksi Tuomiokirkon kuusta, jota en ollut vielä nähnyt tänä jouluna (mitä ihmettä oikeasti !). Se oli niin kovin kärsineen näköinen, että melkein itketti. Tuomiokirkon kuusen pitää olla komea, kuvastaa joulun suuruutta ja sitä koko rakkauden määrää. Että vaikka maailma olisikin ollut miten kylmä ja kolea tahansa, niin se olisi kuitenkin siinä muistuttamassa lämmöstä.
Mietin kuitenkin kirjastossa, että ehkä sen kuusen karuuden pitikin kertoa, että epätäydellinenkin voi olla täydellistä. Ja että epätäydellinen tosiaan on täydellistä. Ja että minulle ei ole ehkä välttämättömintä miettiä kuusen tarinaa niin pitkälle.
Olen rakastunut tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvään joulualbumiin (This Warm December: Brushfire Holiday's Vol. 1). Jotenkin niin erilaisia toteutuksia, mutta silti joulu on säilytetty jouluna. Lisäpisteet Jack Johnsonille suoduista kahdesta raidasta.
Nyt aion juoda appelsiinimehua, ja mennä nukkumaan kunhan saan täytetyksi tämän päivän marienhofkiintiöni.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti