Viime päiväni ovat kuluneet Helsingissä, tämän vuoden Nuorisokonventissa, jossa saimme aikaan minusta oikein pätevän julistuksen. Tietysti aina on parannettavaa, enkä kannattanut ihan jokaista julistukseen päätynyttä asiaa ainakaan koko sydämestäni.
Työntäyteisten päivien ohessa meillä oli myös hauskaa. Ja Roosa ei ole ainoa rakkaus, jonka kanssa näitä päiviä sain jakaa, mutta Roosa on ainoa, joka on jo osa tätä blogia, enkä nyt ala kaikkien ystävieni naamoja tänne tunkemaan (jos joku välttämättä haluaa, niin ota yhteyttä FB...)
Söin maailman parasta ruokaa, ja minun ja Roosan huoneen ikkunasta oli merinäköala. Kuva on hieman naurettava, mutta siinä tiivistyy kuitenkin meri ja huone. En siis huijaa.
Harmittelen sitä, etten kokenut osallistuneeni riittävän rohkeasti keskusteluihin, vaikka minulla olisi ollut ainakin oman työryhmäni, Luovuuden Suomen, asiohin paljonkin sanottavaa esimerkiksi Turun kulttuuripääkaupunkihankkeen (jossa siis olen mukana kamerani kanssa ja muutenkin) innoittamana. Näen kuitenkin asian niin, että tästä minun on yhä helpompi jatkaa, sillä tämän jälkeen minulla on enemmän kokemusta keskustelusta ja päätöksenteosta. Jonain päivänä en ole arka vaan sanon mielipiteeni kuuluvasti.
Joku päivä tässä tällä viikolla alan palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseen bloginkin suhteen.
ps minun hienoa ja virallista nimilappua ei ollut olemassakaan joten sain valtuudet tehdä itse omani.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti