Julistin edellisen tekstini sadanneksi, mutta jostakin kumman syystä tämä julistetaan nyt sadanneksitoiseksi.
Eilen oli oikein hieno päivä, sillä puurrettuani tunteja englannin tehtävien kanssa kuulin postiauton renkaiden vierivän pitkin hiekkaista kujaa kohti meidän postilaatikkoamme. Minulla on ollut hieman suruinen olo kun postcrossing on jäänyt kesän aikana niin vähälle huomiolle erinäisistä syistä, mutta eilen saapuneet lahjat kyllä kirvoittivat mieleni takaisin postcrossingtilaan.
Ne, jotka ovat seuranneet tätä blogia jo kohtuullisen pitkään (hui, niitäkin oikeasti löytyy ! ja muutenkin olen ihan voouu kun tulee kommentteja ja lukijoita), muistavat Jenniferin ja Masakon. Kerrottakoon kuitenkin kummankin olevan postcrossingin kautta löytämiäni ystäviä: Jennifer ihastui niin kovaa lähettämääni korttiin, että kirjesuhteemme jatkuu vireänä, ja minä taas ihastuin niin kovasti Masakon korttiin, että kirjesuhteemme jatkuu vireänä.
Voitte siis vain kuvitella sitä onnen määrää, jonka molempien kirjeiden saapuminen samana päivänä sai aikaan !
Jenniferin upeasta kirjekuoresta ilmestyi pöydälleni vieläkin (jos mahdollista) upeampia juttuja, joita ei kyllä millään raaskisi käyttää korttien tekoon, mutta joiden käyttämättä jättäminen taas toisaalta olisi aivan mahdoton tehtävä ! Ohuen ohuita sivuja oudoilla merkistöillä kirjoitettuna, sivuja vanhoista sanakirjoista, vanhoista koulukirjoista. Minä olen rakastunut.
Kirjeessään hän kertoo muun muassa suuresta askartelumyymälästä, jossa myydään ensisijaisesti kierrätysmateriaaleja ! Minä haluan San Franciscoon... Lisäksi siellä myydään tietenkin kaikenmoista uuttakin tavaraa, joissa kuitenkin näkyy hieman vanha tunnelma. Esimerkkeinä annettakoon nämä entisajan koulumaailmaan viittavat pienet kortit, jotka myös vastaanotin.
Kuten jo edellä kerroin, eilinen posti ei jäänyt vain näihin. Kehottaisin huomioimaan ylläolevassa kuvassa erityisesti tuon puhelimeni, jonka kyljessä roikkuu melko ankean näköinen harmaa nauha (siinä on kyllä ollut aivan ehdottoman upea High School Musical -laatta !!!), jonka poistoon olin päätymässä nähtyäni kuvan kamerani näytöllä. Tilanne ei ole lavastettu, vaan Masakon kirjeen avattuani tilanne kääntyi ihan oikeasti seuraavanlaiseksi:
Kohtalo vahvistaa asemiaan minun does exist -listallani. Minun olisi kuitenkin pitänyt virittää tuohon puhelimeen jokin härpäke, koska en kerta kaikkiaan osaa enää käyttää sitä ilman mitään tuommoista uloketta.
Ja uskoakseni en ikinä olisi kyennyt kehittämään noin kaunista härpäkettä.
Minä suosittelen postcrossingia jokaiselle kauniita asioita rakastavalle ihmiselle. Tietenkään jokaisesta sinun korttisi vastaanottajasta tai lähettäjästä ei tule ylintä ystävää (onneksi, terkut 50-v Frankille Ukrainaan (ei siis sillä, että 50-v Frankeissa Ukrainasta olisi mitään vikaa)), mutta minusta kaksi tälläistä ystävää on jo aika hyvin.
Eikä nämä Masakon lähettämät pyyhekumit ainakaan vähennä rakkauttani postcrossingia, häntä tai Japania kohtaan.
Eilen oli oikein hieno päivä, sillä puurrettuani tunteja englannin tehtävien kanssa kuulin postiauton renkaiden vierivän pitkin hiekkaista kujaa kohti meidän postilaatikkoamme. Minulla on ollut hieman suruinen olo kun postcrossing on jäänyt kesän aikana niin vähälle huomiolle erinäisistä syistä, mutta eilen saapuneet lahjat kyllä kirvoittivat mieleni takaisin postcrossingtilaan.
Ne, jotka ovat seuranneet tätä blogia jo kohtuullisen pitkään (hui, niitäkin oikeasti löytyy ! ja muutenkin olen ihan voouu kun tulee kommentteja ja lukijoita), muistavat Jenniferin ja Masakon. Kerrottakoon kuitenkin kummankin olevan postcrossingin kautta löytämiäni ystäviä: Jennifer ihastui niin kovaa lähettämääni korttiin, että kirjesuhteemme jatkuu vireänä, ja minä taas ihastuin niin kovasti Masakon korttiin, että kirjesuhteemme jatkuu vireänä.
Voitte siis vain kuvitella sitä onnen määrää, jonka molempien kirjeiden saapuminen samana päivänä sai aikaan !
Jenniferin upeasta kirjekuoresta ilmestyi pöydälleni vieläkin (jos mahdollista) upeampia juttuja, joita ei kyllä millään raaskisi käyttää korttien tekoon, mutta joiden käyttämättä jättäminen taas toisaalta olisi aivan mahdoton tehtävä ! Ohuen ohuita sivuja oudoilla merkistöillä kirjoitettuna, sivuja vanhoista sanakirjoista, vanhoista koulukirjoista. Minä olen rakastunut.
Kirjeessään hän kertoo muun muassa suuresta askartelumyymälästä, jossa myydään ensisijaisesti kierrätysmateriaaleja ! Minä haluan San Franciscoon... Lisäksi siellä myydään tietenkin kaikenmoista uuttakin tavaraa, joissa kuitenkin näkyy hieman vanha tunnelma. Esimerkkeinä annettakoon nämä entisajan koulumaailmaan viittavat pienet kortit, jotka myös vastaanotin.
Kuten jo edellä kerroin, eilinen posti ei jäänyt vain näihin. Kehottaisin huomioimaan ylläolevassa kuvassa erityisesti tuon puhelimeni, jonka kyljessä roikkuu melko ankean näköinen harmaa nauha (siinä on kyllä ollut aivan ehdottoman upea High School Musical -laatta !!!), jonka poistoon olin päätymässä nähtyäni kuvan kamerani näytöllä. Tilanne ei ole lavastettu, vaan Masakon kirjeen avattuani tilanne kääntyi ihan oikeasti seuraavanlaiseksi:
Kohtalo vahvistaa asemiaan minun does exist -listallani. Minun olisi kuitenkin pitänyt virittää tuohon puhelimeen jokin härpäke, koska en kerta kaikkiaan osaa enää käyttää sitä ilman mitään tuommoista uloketta.
Ja uskoakseni en ikinä olisi kyennyt kehittämään noin kaunista härpäkettä.
Minä suosittelen postcrossingia jokaiselle kauniita asioita rakastavalle ihmiselle. Tietenkään jokaisesta sinun korttisi vastaanottajasta tai lähettäjästä ei tule ylintä ystävää (onneksi, terkut 50-v Frankille Ukrainaan (ei siis sillä, että 50-v Frankeissa Ukrainasta olisi mitään vikaa)), mutta minusta kaksi tälläistä ystävää on jo aika hyvin.
Eikä nämä Masakon lähettämät pyyhekumit ainakaan vähennä rakkauttani postcrossingia, häntä tai Japania kohtaan.
Oijoi! Eksyin blogiisi blogilistan kautta ja todellakin, postcrossing ON upea harrastus. Ja olet tehnyt tosi hienoja kortteja - vastaanottajat ovat onnenpekkoja ja -pauloja:)
VastaaPoistahei,
VastaaPoistatuli näin kouluen alettua mieleen että käytätkö sinä lukiossa vihko- vai kansiomenetelmää muistiinpanoja tehtäessä?
miksi?
voi kuinka ihania nuo ovat! rakastuin erityisesti pyyhekumeihin! :))
VastaaPoistapostilaatikossamme on myös ollut lähiaikoina hiljaista (tosin kirjoitan pian postauksen alankomaista saadusta kortista!). loma on tehnyt minut laiskaksi postauksien suhteen (tai suuret postimaksut, vaikka ne tosin halpenivat)...
...ehkä pian alkaa taas postikorttirumba. koulun alettua :)
p.s. nyt jälkeenpäin voin vaan huokaista helpotuksesta, että suosittelin sulle tuota harrastusta. tää blogihan on silmänruokaa kaikille tuollaisista suloisista tavaroista pitäville :))
VastaaPoista