Minulla oli hurjan mukava päivä

Todellista onnea on juosta sateessa jokirannasta kirjastoon piiloon ja kirjaston mennessä kiinni kirmata uuteen piiloon Robert'siin.

Todellista onnea on asua kaupungissa, jossa aikuiset miehet leikkivät merirosvoja kumiveneissään keskustaa halkovassa joessa lauantaina.

Todellista onnea on osua sattumalta johonkin ilmeisen hassuun tapahtumaan, jota raikastutti kivat vanhat autot.

Todellista onnea on myös nauraa muotiliikkeen edustalla pyörivälle, pinkkitakkisille miehelle ja hänen hassuille kuulutuksilleen siitä, kuinka muotinäytös alkaa kyllä ihan juuri, toivotaan vain kaikki nyt että tuo musta pilvi menisi pois !

Todellista onnea on kuunnella vanhoja italialaisia iskelmiä niiden kuulutusten välillä, sateessa.

Todellista onnea on maksaa aivan järjetön hinta aivan mielettömästä vaahtokarkkikaakaosta.

Todellista onnea on eksyä Wiklundille ja lakata jokainen kynsi erivärisellä lakalla Testaa uutuuslakkoja -pöydässä.

Todellista onnea on vain rakastaa ja katsella lentäviä hyönteisiä maasta päin.

Todellista onnea on olla tietoinen siitä, että minulla on ystävä.

(Todellista onnea on myös herätä aamulla ja huomata Facebookissa kutsu mitä hienoimmille syntymäpäiväkekkereille.)

Ystäväni Teea (nim. merk. tepsu (kts. kom. laat.)), jonka kanssa siis eilisen päiväni vietin, haluaa vielä ilmoittaa, että todellista onnea on myös Ystävänpäivä-leffa (olen henk. koht. samaa mieltä).