Rakkaimmat kirjat

Muistaakseni joku on erään kerran toivonut minulta pientä lempikirjapostausta. Nyt minä toteutan sen, sillä olen liian väsynyt lukemaan fysiikan läksyjä.

En ole mitenkään erityisen innokas kirjoittamaan suuria ja kattavia arvioita ja mielipiteitä näistä kirjoista. Mutta koska olen joskus ollut innokas kirjoittamaan suuria ja kattavia arvioita ja mielipiteitä näistä kirjoista, pastaan kyseiset tekstin pätkät gallerian historiallisesta päiväkirjastani tähän !

Jostein Gaarderin 'Appelsiinityttö' on minun suuri innoituksen lähteeni kaikkeen siihen mitä teen. Minä tunnen saaneeni niin paljon tältä kirjalta, ja uskallan väittää etten edes ymmärrä kokonaan sen vaikutusta minuun. Se muovasi jo ensimmäisellä lukukerralla niin kovasti minua kauniimpaan suuntaan, etten voi muuta kuin hymyillä ! Galleriassa kirjoitin kesällä 2008 seuraavasti.

Huikea tarina pienestä ihmisyydestä tässä valtavan suuressa maailmankaikkeudessa. Tarjoaa kaikessa sadunomaisuudessaan yhden ratkaisun kysymykseen, mikä maailmankaikkeus on. Mikä on maapallomme, tai meidän ihmisten tehtävä, osa ja merkitys tässä meitä ympäröivässä ihmeellisyydessä. Haluan vielä erikseen korostaa ilmaisua 'yhden ratkaisun'.

En tiedä, muuttiko kirja tapaani katsoa elämää, tai suuremmin ilmaistuna maailmankaikkeutta, mitenkään ratkaisevalla tavalla. En tiedä, oliko se edes kirjailijan tarkoituksena. Minusta kuitenkin tuntuu, että se todella sai minut ajattelemaan hieman poikkeavalla tavalla entisestä. Ja minusta todella tuntuu, että se oli myös kirjailijan tarkoitusperä; saada lukija ajattelemaan.

Luen käsittääkseni paljon kirjoja, mutta kovin moni kirja ei ole saavuttanut mielessäni yhtä suurta asemaa kuin Appelsiinityttö. Kun sanon, että minusta tuntui samalta nähtyäni Amélien, tai kuultuani The Crashin Big Ass Loven ensimmäistä kertaa, se on jotain hyvin hienoa sekä harvinaista. Ja tänään minä todella tunsin niin; koin olevani hyvin, hyvin, hyvin onnellinen saadessani elää.

Katarina von Bredowin 'Liian iso rakkaus' saattaa olla niitä kirjoja, joita jokainen ei ihan heti laittaisi samaan kasaan näiden ehkä hieman monitasoisempien kirjojen kanssa. Minulle tuo kirja on kuitenkin ollut ensimmäisestä lukukerrasta asti jotenkin hirveän ihana, tämä on se minun hömppäkirjani. Tässä on jotain kovin erilaista verrattuna niihin muihin tyttö tapaa pojan-tyyppisiin nuortenkirjoihin. Tässä on jotakin kovin aitoa onnellisesta lopusta huolimatta. Tämä on se kirja, joka otetaan hyllystä rakkaudenkaipuuhetkiin. Tässä ei tarvitse miettiä rivien välejä eikä kontekstia. Tämän saa vain lukea, tässä saa vain rakastaa.


Jean Gionon 'Mies joka istutti puita' on upea teos maailmasta. Minulle se on todellinen kertomus siitä, mitä rakkaus maailmaa kohtaa todella merkitsee. Kirja on niin lyhyt, ettei sitä välttämättä voisi sanoa edes kirjaksi. Sen ohuiden kansien väliin mahtuu kuitenkin niin paljon ajatuksia, rakkautta ja maailmankaikkeutta, että kirja on kerta kaikkiaan aivan pieni sana kuvaamaan sitä.


Bjorn Sortlandin 'Silmätyksin' on minulle hyvinhyvin tärkeä kirja. Se on toinen noista galleriassakin esitellyistä kirjoista ja siksi tyydyn vain pastaamaan kesän 2009 ajatuksia kirjasta.

Fridan silmiin koskee. Lääkärit peittelevät huoltaan, mutta pelko Fridassa pääsee kasvamaan mahdottoman kokoiseksi. Pakomatka Eurooppaan saa alkaa; Frida lähtee pakoon silmiään, yksinäisyyttään, äidin ja isän tilannetta. Itseään. Tarvitaan vain vähän säästöjä, junalippu ja hyvästit äidin kanssa.

Firenzeen päästyään Frida törmää kirjan takakannen mukaan ''todelliseen taidenörttiin, 19-vuotiaaseen Jakobiin, joka myös on suunnitellut oman taidematkansa". Omasta mielestäni Fridan taidematka alkaa kyllä vasta Firenzessä ensin ihastuksen herättämänä - myöhemmin aitona mielenkiintona; ei kuitenkaan vielä Norjassa, josta hän lähtee ensisijaisesti pakomatkalle.

Jakobin ja Fridan mukana lukija kuitenkin pääsee mukaan kupliviin keskusteluihin, joiden mukana tullaan käsitelleeksi koko taidehistorian päätapahtumat, -nimet ja -kaudet. Hauskalla, oikeasti kiinnostavalla tavalla, historian ja kuvaamataidon kurssit saavat vihdoin jotain taakseen. Aivan kuten Gaarderin Sofian maailma avasi aikoinaan kiinnostukseni filosofiaan, tämä kirja haluaa minun tietävän lisää taiteesta.

Sokeutuvan tytön matkakertomus ja kahden ihmisen erilainen rakkaustarina, joka antoi kerrankin luvan jännittää loppuun asti.

Minulle kuitenkin ensisijaisesti taidehistorian vaiheista kertova innostava romaani, joka sai minut ymmärtämään entistä syvemmin, että taulujen takana on tosiaankin muutakin kuin kangas.

(tai olihan se loppu nyt ihan kamalan suloinen)

Jostein Gaarderin 'Sofian maailman' olon tällä listalla jätän perustelematta. Ei minun sanani riitä.

 
Onneli ja Anneli on kuitenkin lopulta, se kirja, jonka kerron olevan lempikirjani. Minä rakastan sitä maailmaa, jossa he saavat elää. Rakastan sitä helppoutta unohtamatta kuitenkaan sitä, kuinka yksinäisiksi tytöt kuitenkin tuntevat itsensä omissa perheissään. En vain saa tarpeekseni kauniista ja yksityiskohtaisista kuvauksista ja mielettömistä sattumista, joita ei kuitenkaan osaa ennalta arvata ! Jokainen käänne ja talon nurkka on minulle lukijana aina yhtä uusi ja ihmeellinen kuin ne ovat Onnelille ja Annelillekin.


Minusta tuollainen piirre muutenkin kauniissa kirjassa on jotakin hyvin rakastettavaa !


Tässä on minun kuusi kirjaani, joita ilman minä en olisi minä. Lisäksi on lukematon määrä kirjoja joista pidän aivan valtavasti ja joista osan olen lukenut moneenkin otteeseen. Ne eivät kuitenkaan ole tällä listalla, sillä minä olisin minuna tässä ilman niitäkin.


Onko kenenkään rakastetuimmissa kirjoissa samoja kirjoja kuin minulla ? Mitä suuria rakkauksia teidän listoiltanne löytyy ?


ps minulla oli hirmuisia ongelmia saada tämä teksti näkymään juuri sellaisessa muodossa kuten halusin ! nyt se näyttää kohtuullisen kivalle mutta ei ihan sille mille sen odotin näyttävän