Sain tehtyä ne neljä korttia, joista eilen puhuin. Menin tällä kertaa vähän sieltä missä aita oli matalin, mutta tuli minusta ihan hienot kuitenkin. Minun suosikiksi nousi tuo believe in yourself like i believe in you ! -kortti.
Minunkin pitäisi uskoa itseeni niin kuin muut uskovat minuun. Yleisesti ottaen minä kyllä uskon itseeni hyvinkin vahvasti, mutta on se yksi suurensuuri asia, joka saa minut välillä menettämään uskoni koko maailmaan:
Missä on unelmapoika?
Minä vain odotan ja odotan, eikä kukaan tule. Jos huomaan ajattelevani jostakin, että onpa tuo hassu ja suloinen, alan väistämättä kertoa itselleni kuinka luulen ihastuvani vain siksi että saisin ihastua.
Minä odotan kirjastoja, keskusteluita ja kahviloita, eikä kukaan tunnu odottavan samaa.
Odotan, että jonain päivänä me tapaamme jossakin minun ystäviäni, ja sitten toisena päivänä hänen. Jossakin vaiheessa meillä olisi yhteisiä ystäviä, ajatuksia ja unelmia, ja meillä olisi yhteinen elämä.
Missä on unelmapoika?
Oih kuinka ihanaa tekstiä ♥
VastaaPoistaItse olen [toivottavasti] löytänyt oman unelmapoikani. Olemme olleet jo yli 3½ vuotta yhdessä ja loppua ei näy<: Hän tuli minun elämääni ihan yllättäen. Kyllä sinäkin löydät unelmapoikasi pian, minä uskon siihen ♥
Rupesin melkein itkemään kun luin tätä. Niinpä, missä? Huokaus..
VastaaPoistaOlen jo hetken aikaa seurannut elämäsi kuvia. Tulen aina uudestaan, kaiken kauneuden vuoksi. Nyt uskaltaudun jättämään jäljen, koska haluan sanoa sinulle jotain unelmapojasta: se löytyy kyllä. Kirjoituksesi ja kaipuusi voisivat olla omalta abivuodeltani (kauan aikaa sitten). Ja niin se unelmapoika minullekin sitten kerran ilmestyi! Unelmapoikani on minun edelleen, ollut yli kuusi vuotta jo.
VastaaPoistaOn vain pidettävä silmät auki ja mieli avoinna maailmalle, ihmisille.
(Hups, kirjoitin ystävän koneella, joten meni vääriin nimiin edellinen kommentti, pahoittelen sähläystä!)
VastaaPoistaMinäkin mietin ennen, missä on se joka minustakin tykkää. Ettei tarvitsisi yksinään puhua. Mutta sitten se löytyi ja ensi toukokuussa olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Tänä aikana on opittu tuntemaan toisiamme, mutta ennen kaikkea itseämme.
En kirjoita tätä siksi, että haluaisin masentaa, vaan siksi että olen varma, että kirjastopoika odottaa sinua jossain.
-Lapanen
toivo on parasta mitä ihminen voi saada.
VastaaPoistaja nyt minulla on sitä hieman enemmän, kiitos niin kovin paljon.
Aivan ihana teksti! :>
VastaaPoistanim. unelmapoikaa odotellessa
oi unelmapoika voi tulla ihan yhtäkkiä ja sattumalta ! huihui. tai ainakin niin minulle kävi :----- )
VastaaPoistasä saat vielä niin ihanan unelmapojan, sellaisen joka on kuin tehty sinulle. tiedän sen!
VastaaPoistaTykkään kovasti lukea kirjoituksiasi ja katsella kuviasi, blogisi on ihana ja niin olet sinäkin.
VastaaPoistaKirjastopoika löytyy varmasti vielä jonakin päivänä, olen siitä varma. Älä lannistu!
Minäkin odotan unelmapoikaa, jonka kanssa käydä kävelyillä, poiketa kahvilaan, katsoa suloisia elokuvia ja jutella kirjoista. Ehkä jonakin päivänä ne kävelevät vastaan ihan itsestään, meille molemmille.
I believe in you!
Voi kun tuli haikea olo sinun kirjoituksestasi. Sellainen surku.
VastaaPoistaMinulla on maailman höpsöin poikaystävä ja tiedän että joskus sinäkin sellaisen löydät jostain kirjaston peränurkasta lukemassa muumipapan urotöitä. Nolostuen hän lopettaa lukemisen kuin seinään nähdessään sinut. Sitten te rakastutte ja käytte joka sunnuntai iltakävelyllä. :3
sie kirjotat niin kauniisti, koko siun blogi on niin kaunis :--)
VastaaPoista