En ala spoilaamaan yhtään, mutta ihan pakko sanoa, että uaaa uusin jakso Gleestä on jotain niin mahtavuutta. Varsinkin tuo Kurtin esittämä Blackbird sai minut melkein kyyneliin.
Lähdin aamulla kirjastoon laskemaan matematiikkaa, mutta kyllästyin siihen alle kahden tunnin jälkeen. Asiaan saattoi vaikuttaa ärsyyntyminen, joka johtui liian tiukasti kiinni olleesta appelsiinimehupullosta.
Pahan mielen korjasti kaunis Portsa. Kirpputorilta löysin viidelläkymmenellä sentillä paksun Italian Voguen. Jouduin kuitenkin rahapulassa jättämään yhdet Zaran kengät sinne, jotka olisivat olleet kauniit ja maksaneet vain kolme euroa.
Kävelin farkkushortseissani Portsaa ympäri syöden eväsleipää. Mietin pienen ompelimon edessä miksi minulla ei ole rohkeutta mennä sisään hypistelemään noita pussukoita ja koruja. Päätin, että vielä jonain päivänä astun sisään.
Yhdessä näyteikkunassa oli koruja, ja nyt mielessäni pyörii vain Albert Einstein -riipus.
Söin suklaarusinoita ja nauroin kuivalla asvaltille, aurinkolaseilleni ja mukulakivikaduille. Puutaloille, joissa vielä joskus haluan viettää lautapeli-iltoja.
Ne saavuttaakseni minun tulisi kai nyt oikeasti laskea niitä matematiikan tehtäviä.
toi kappale oli kyllä ihana gleessä ♥ mutta viime jakso oli kyllä ihanin siinä kun santana itki, raasu :<
VastaaPoistaotsikko hämmätytti hieman! ps. olet kiva
VastaaPoistaKuiva asvaltti on ehkä parasta. Siitä tulee niin mahtava fiilis; siellä lumen alla on oikeasti kevät!
VastaaPoistaMä rakastan tätä sun blogia, tuun aina niin hyvälle tuulelle poiketessani! Ja siitä postauksesta, jossa kerroit omista lempiblogeistasi, sain monta hyvää lukuvinkkiä. Kiitos ihana :)
VastaaPoista