En ehkä enää ikinä halua lähteä kotoa ilman ruskeaa anorakkiani (joka näkyy kuvassa tuon kiristysnauhan verran). Se on niin loistava.
Siinä tuntuu Appelsiinitytölle. Melkein yhtä paljon kuin oranssissa anorakissani.
Mutta, tänään istuin Emilin kanssa kirjastossa monta tuntia, ja sisäistin viimein mitä tasapainokemia tarkoittaa. Oli kai jo korkea aikakin !! (Nyt tiedän jopa mitä tarkoittaa se hassu ilmaus, että reaktio siirtyy lähtötuotteiden puolelle !!!!!)
Kirjastossa on vain se huono puoli oppimisen kannalta, että se tahtoo olla täynnä kirjastopoikia. Niitä ketturepullisia, joiden khuulit polkupyörät odottavat uskollisina etuovella. Sillä aikaa kun kirjastopojat lukevat tiedelehtiä. Tai ovat käpertyneet johonkin nurkkaan pänttäämään historiaa välillä paksusankaisia silmälasejaan paidan helmaan puhdistaen.
Emil sanoo, että minun pitäisi hommata sellaiset silmälaput.
Vastustan.
haluan nähdä anorakin, se on varmasti hieno! ainakin tuo naru on :)
VastaaPoistavoi jemina olet ihana!
VastaaPoistamie ihmettelen suuresti, ettei niistä kirjastopojista jokaikinen oo hulahtanut noihin siun silmiisi! kaunis tyttö, löyvät varmasti vielä sen just siulle nakutetun kirjastopojan tai jotain vielä parempaa :>
VastaaPoistamiksen mä koskaan törmää kirjastossa muihin kuin mummon plus kuuskytvee tuttavamiekkosiin, joilla on kulkuvälineinä rollaattorit ja kasseina alkon kahenkymmenen sentin muovipussit. tänne lastillinen kirjastopoikia tack! :)
VastaaPoistaKirjasto on vaarallinen paikka. Sanoohan sen järkikin: kun koko kaupungin abit on lukulomalla niin mikä on varmin paikka löytää tuttuja ja tehdä kaikkea muuta kuin lukea: kirjasto. Yksi päivä harhauduin sinne ja dingdingding tuttu tuttu tuttu. Ei tuu mittää.
VastaaPoista"Niitä ketturepullisia, joiden khuulit polkupyörät odottavat uskollisina etuovella." mmmmmmmm
VastaaPoista