Ah rakastan kun huutaminen tekee äänestä käheän ja hyppiminen saa jalat kipeiksi !Rakastin joka melkein joka hetkeä, mutta lauantai-illan Minä rakastan sinua-huipentuma oli täyttä rakkautta: Turkuhalli täyttyi ihmisistä, joista jokainen rakasti sillä hetkellä (ja muutenkin kyllä) maailmaa aivan hirmuisesti. Juha Tapio oli juuri niin hieno mies kuin levyltä kuunneltunakin, ja oli parasta ikinä levätä Roosan sylissä kun John Nunes puhui meille rakkaudesta. "Love is patient, love will wait" kolahti minuun lujaa, ja siinä saattoi huuhtoutua muutama murhe pois.
Iltapäiväkonsertissa LZ7 oli jo saanut jalkani huutamaan, mutta kun sitten saatiin G-Powered ja erityisesti siis Newsboys (voi luoja niitä rakkauksia !) lavalle niin jalkani eivät välttämättä enää olleet tässä maailmassa. Mahtavuuttamahtavuuttamahtavuutta. (Parhaat jutut tunnistaa siitä, ettei ihan oikeasti malta ottaa kuvia ettei menetä hetkeäkään rakkaudesta.)
Lilly Among Thorns oli juuri niin ihana kuin myspacessakin.
Tarkin lukija huomasi tuon "melkein joka hetkeä"-kohdan. Laittoi nimittäin ärsyttämään kaksi asiaa ihan hirmuisesti, molemmat tulivat saarnoissa.
Perjantai-illan messussa saarnannut pappi oli valikoitunut jostain konservatiivipiireistä, ja toitotti ehtoollisen tärkeydestä. Että ei me ilman ehtoollista voida olla kunnon kristittyjä, gospel- ja nuorteniltakristittynä eläminen on liian vähän. Argh sanon minä. Eikö sen pitänyt mennä juuri niin, että uskon ei pitänyt olla tekoja ja sen suurimman silmissä me jokainen ollaan samanarvoisia ? Ja mietittiin Roosan kanssa, että olenko mä sen papin mielestä sitten jotenkin huono kristitty vain siksi etten yksinkertaisesti uskalla sitä ehtoollisjuttua käydä läpi erinäisistä syistä? Onnekseni en ollut ainoa tuohtunut, ja kuuleman mukaan nuo sanat olivat saaneet monet nuorisotyönohjaajat ja muut aikuiset tuohtumaan meidän mukanamme.
Toinen arghtunne tuli tämän aamun jumiksessa, jossa saarnannut pappi oli taas sieltä samoista piireistä kuin edellinen. Paitsi että tällä kertaa rivien välistä (puhuisivat edes suoraan voi hyvä luoja sentään) saattoi lukea lievää homovastaisuutta. Onneksi en taaskaan ollut yksin silmät pyöreinä Turkuhallissa.
Lopulta tärkeintä on kuitenkin vain tietää itse, mihin uskoo ja mihin on uskomatta. Minä uskon hyvään tahtoon, enkeleihin ja siihen suurimpaan. Ja ennen kaikkea minä uskon, että se suurin ei laita meitä paremmuusjärjestykseen riippuen esimerkiksi juuri ehtoollisaktiivisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Sille suurimalle meistä jokainen on samanarvoinen riippumatta yhtään mistään.
Ei ole hyviä ja huonoja ihmisiä, on vain hyviä ihmisiä.
"It’s all God’s children singing, glory, glory, hallelujah, he reigns, he reigns."
Mä huomasin kanssa sen tänaamusen :D Aika huonosti oli peitetty kyllä..
VastaaPoista-Sanna :)
neljännessä kuvassa on pikkusiskoni kännykkä :---D [ tunnistan kädestä ja sormuksesta!]
VastaaPoistaihania kuvia ihanasta tapahtumasta!:) ja hei ihan totta, parhaat jutut tunnistaa siitä ettei malta ottaa kuvia:D mä en halunnu raahata kameraa mukana siellä permannolla koska muuten en ois voinu näyttii täysillä esityksistä koska ois huolettanu kameran kohtalo, se oli kummiski aika täynnä koko paikka ja ihmiset hyppi niskaan:D sulla on hieno ja kaunis blogi!:)
VastaaPoistaeewwa vähän hauska sattuma ! :---D
VastaaPoistaanonyymi hihi kiitos ja maatis <3
Heip, eksyin blogiisi, se on kiva :)
VastaaPoistaOlin myös MN:ssä, kiva jos nautit kans viikonlopusta!
Ite aattelen tosta ehtoollisjutusta, että ei se pappi tuomitse meitä kristittyinä, jos ei käydä ehtoollisella, että oltas huonoja jne. Mutta aattelen, että koska ehtoollinen vahvistaa uskoa ja on toinen sakramenteista, ois siellä hyvä käydä, gospelmusiikin lisäks. :)
Maata Näkyvissä! Voi kun mä olisin kokenut jotakin samanlaista siellä viime vuonna. Mutta mun aika meni hengaillessa messuhallissa mainostamassa ja esiintymässä teatterilavalla. Paras hetki oli sielunhoitohuoneessa vanhan ystävän kanssa käyty keskustelu. Siellä oli meteli, hämärää ja kukallista. Ehkä mä ensi vuonna löydän taas tieni Turkuhalliin muuallekin kuin artistikahvilaan tai päälavan backstagelle joka ei ollut melkein yhtään hohdokasta. Hohdokasta olisi olleet ihmiset ja se ihanuus, rakkaus, välittäminen. Lähellä ♥
VastaaPoistaMutta. Mä päädyin lukemaan sun blogia kun kommentoit mun omaan, tähtikatos ja huone. Näin sun huoneen ja se oli ihana, ne palaset mitkä siitä näin ainaskin. Mun vaatteet ei ole värijärjestyksessä mutta kirjat on. Rakastan värijärjestyksiä.
En tiedä onko tämä ennenkuulumattoman tyhmä kysymys, mutta saisinko kirjoittaa sulle postia? Niinkuin kirjepostipostia tai sitten sähköpostia? Saisinkohan? En lupaa pian tai nopeasti koska olen kiireinen ja ailahteleva, mutta istun yöt usein kuuntelemassa ja joskus olisi kiva kirjoittaa siitä mitä kuulen ja koen. Sinä olet semmoinen ihminen joka ehkä voisi ymmärtää ja kanssaelää. En ole varma, mutta uskoisin, vaikutat siltä että hengität maailmaa ja koet sen eri tavalla, jonkin läpi ja silti todellisesti ja ihan oikeasti.
Jos vain suinkin haluat niin voisitko kirjoittaa mulle edes osoitteesi verran sähköpostia: emmesyys@gmail.com
♥
PS: Mä melkein olen tarkkaavainen ja niin, löysin sähköpostiosoitteesi vähän myöhässä!
VastaaPoista