Tiedättekö, minä välillä oikeastaan unohdan miten helppoa bloggaaminen on. Jotenkin ne paineet tehdä hyvää blogia kasvavat niin suureksi, että ne oikeasti tärkeät ajatukset arjesta tuntuvat liian pieniltä jaettavaksi.

Sitten sitä onneksi muistaa, ettei blogipostaukseen tarvita kuin kuva tai kaksi. Tai ei yhtään. Tärkeintä on oikeasti vain saada jakaa ajatuksensa.

Ja tänään haluan kertoa kuinka Pakilan Lidlistä löytyi neljällä eurolla pionikimppu.
Ja kuinka vesimeloni maksoi alle euron kilo.
 

Olen löytänyt itselleni maailman parhaimman motivaation liikkumiseen. Ensinnäkin, annoin itselleni vihdoin luvan ihan vain kävellä. Toiseksi, joka päivä pitää saada S Health sovelluksen kalenteriin kultainen, 10 000 askeleen kävelymitali. Kolmas ja tärkein kohta on äänikirjat, joita saa kuunnella vain kävelylenkillä, ei siis sekuntiakaan kotona. Kävellessä pystyy myös keskittymään tarinaan paljon paremmin. Jotenkin lenkeistä muodostuu myös pieni loma sosiaalisesta mediasta, koska Instagramin selaus vaikeuttaisi ainakin englanninkielisen tarinan seuraamista.
 

Lähestyn sopivaa vauhtia ensimmäisen kymmenen pudotetun kilon rajaviivaa. Silloin olen BMI:n mukaa enää vain lievästi lihava ja siksi siitä on muodostunut sellainen ensimmäinen iso luku jota odottaa. Pari viikkoa niin olen siinä. Sen jälkeen seuraava etappi on saada vaa'an ensimmäinen luku kutoseen - en muista, koska viimeksi olisin nähnyt sellaista tervettä näkyä.

Ja miten olen tässä onnistunut: ne 10 000 askelta ja myfitnesspal. Ja ei teelusikallistakaan sitä valkoista sokeria.

Mitä teille kuuluu?

miau miau miau

Eerika on meillä kyläilemässä, miau.

Rakastan meidän pihaa varsinkin näin kesällä, on vain niin paljon vihreää! Tuutsun suosikkeja on puskat, joita haistella, betonikaiteet, joiden päälle kiivetä ja linnut, joita ihmetellä. Meillä on molemmilla masunsulatusprojektit käynnissä, minun on tosin menestyksekkäämpi kuin kisun.

Olen edelleen ilman sokeria, sitä ei siis ole unohdettu mihinkään! En ole unohtanut blogiakaan, on vaan muka ollut niin kiire lukea markkinointia (eli nukkua ja pelata Cities: Skylinesiä). Kesä on hirveän kiva, auttaa kovasti ahdistuksenhallinnassa tämä valo.

Nämä kuvat otti Eerika.
Eerika on aika lailla kivoin.
 

kööpenhamina: perjantai

Puhelimen askelmittari näyttää tälle päivälle 30000 askelta. Suonette siis anteeksi mahdollisen lyhytsanaisuuteni. Toisaalta saatan näin väsyneenä kirjoittaa pitkiäkin juttuja.

Mutta niin, eilen oli kiireinen päivä kun jotenkin ei oikein vaan oltukaan sisäistetty, että niin, pitäisi lähteä reissuun. Aamupäivällä kävin tekemässä verotuksen tentin, jonka jälkeen juostiin kaupungilla hakemassa ISIC-kortteihin lukuvuositarroja, vaihtamassa rahaa ja vielä viemässä kisuvahdille avainta. Tajusin myös Stokkan kosmetiikkaosastolla, että siellähän saattaa olla lämmin ja pitäisi ehkä tehdä jotain yhdeksän kuukauden jalkakarvoitukselle (ja kyllä, kiitin tänään nokkeluuttani).

Kotiin päästessä tein vielä markkinoinnin viikkotentin. Pakattiin ja tiskattiin. Lopulta päätettiin unohtaa kunnianhimoinen ajatus siivoamisesta, onpahan ainakin kotoisaa sunnuntai-iltana palatessa. Kirjoitin vielä iltakymmeneltä (jolloin olen poikkeuksetta jo peiton alla) postausta ISICin sivuille. Siitä tuli onneksi kuitenkin ihan tosi kiva! Ja sitten, lopulta kun pääsin sänkyyn, tuli tietenkin kisulta löysä kakka, jota se sitten paniikissa alkoi pyyhkiä pepustaan räsymattoon ja parkettiin. Kannattaako ihan oikeasti syödä niitä maman orvokkeja siellä parvekkeella.

MUTTA, lopulta koitti onneksi aamu, liian kalliit lentokenttäsmoothiet ja lopulta Kööpenhamina. Olimme täällä jo yhdeksältä paikallista aikaa, joten saimme käytännössä katsoen ihan kokonaisen päivän seikkailulle.

En ala enempää eritellä näitä kuvia. Sanon vaan, että täällä on hurjan nättiä, mutta jotenkin sellaista roskaisempaa ja varomattomampaa kuin Helsingissä. Kaikki pyöräilevät täällä, mutta kukaan ei ilmeisestikään ole kertonut köpisläisille pyöräilykypäristä.

Parasta tähän mennessä on ollut meri, värit, Søstrene Grenes (uusi taivaani) ja Kafe Kysin kana-avokadosalaatti. Nyt unille, on kyllä ikävä Tuutsua.