uusi alku

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Minä olen Jemina.

Olen kirjoittanut tässä osoitteessa helmikuusta 2010. Silloin olin helposti panikoituva lukiolainen Turun maaseudulta. Itkin poikaystävättömyyttäni, repostasin Tumblrissa kisujen kuvia, haikailin kaupunkiin ja suoristin tukkaani.

Ja nyt olen 23-vuotias kisumama. Poika sinisessä tuulitakissa odotti minua yhtenä perjantaina Turun linja-autoasemalla. Tein sille kievin kanaa ja sunnuntaina tuli itku kun se lähti kotiin. Olimme sopineet ettemme rakastuisi, mutta neljä kuukautta myöhemmin lähdin sen perään. Pakkasin postikorttini, astiakokoelmani ja retrolakanani peräkärryyn ja aloin kutsua Helsinkiä kodiksi.

Niko yrittää edelleenkin puolentoista vuoden jälkeen ymmärtää miten kotona voi mitenkään tarvita kahtakymmentä tyynyä tai miten välillä isommankin surun voi saada vähän pienemmäksi washiteippiostoksilla. Minä taas en aina ymmärrä ihan jokaista videota tai peliä, joita se minulle esittelee, mutta ei ole ollut hetkeäkään jolloin olisin epäillyt etteikö me kasvettaisi yhdessä kissamummoksi ja -pappaksi.

Reilu vuosi sitten meille muutti pieni Tuutikki. Se ei enää tosin ole kovin pieni, mutta meidän vauva kuitenkin. Se pyydystää parvekkeella kärpäsiä ja herättää minut aamuyöstä ruokakaappia avaamaan. Se haistaa jugurtin metrien päästä ja rakastaa leipäpussinsulkijoiden kanssa leikkimistä. Välillä tuntuu, että Tuutsu pitää enemmän huolta meistä kuin me siitä. Se on meidän suojelusenkeli.

Nyt, huhtikuun 13. päivänä 2015, olen siis löytänyt kirjastopoikani ja alkanut postata ihan omia kissan kuvia. Asun Helsingissä enkä enää suorista tukkaani. Olen onnellinen, mutta väsynyt. En ole ollut koulussa sitten tammikuun ja viimeiset kolme viikkoa olen ollut sairaalassa masennuksen ja ahdistuneisuuteni vuoksi. Välillä olen jaksanut eteenpäin vain Nikon ja Tuutikin takia, en enää itseni. Parempina päivinä olen yrittänyt muistella kuinka lukiossa saatoin saada kolmekin paniikkikohtausta päivässä. Se etten enää kärsi niistä tarkoittaa, että voin voittaa nämä nykyisetkin ongelmat.

Olen sairaalassa löytänyt uudelleen johonkin tässä matkan varrella kadonneen rakkauteni postikortteja, kirjoittamista, neulomista ja kaikenlaista suloisuutta kohtaan. Helmikuussa yksi psykiatrian poliklinikan sijaisterapeutti laittoi minut piirtämään ja olen löytänyt siitä ison voimavaran ahdistuksen hallintaan. Täällä osastolla olen neulonut hullua vauhtia monimutkaisia villasukkia, enkä malta odottaa pääseväni kuvaamaan niitä teidän iloksenne. Tätä kai on inspiraatio.

Halusin piilottaa kaikki vanhat postaukset, mutta pitää rakastamani nimen ja osoitteen. Jonain päivänä ehkä sukellan vielä takaisin vanhoihin teksteihini ja kuviini, mutta tänä keväänä ne ovat tuntuneet ainoastaan taakalta. Haluan alkaa kuvata entistä enemmän käsitöitäni ja kakkujani, niitä kun kuitenkin riittää. Haluan kertoa teille pienistä seikkailuistani kahviloihin, kirpputoreille ja museoihin, ja ihan ehdottomasti haluan näyttää teille enemmän kiharaa tukkaani ja hullua Monki-kokoelmaani.

Olen todennäköisesti taas tämänkin kesän sairaslomalla. Olen päättänyt etten yritä parantua enkä laihtua (vaikka itkettikin katsoa eilen otettuja kuvia). Yritän vaan elää. Yritän opetella, että samana päivänä voi syödä jäätelöä ja käydä lenkillä. Yritän opetella lähtemään kotoa entistä enemmän. Yritän pitää kiinni näistä arkirutiineista, joihin tarttumiseen olen täällä osastolla saanut hurjasti apua.

Yritän myös ottaa oikeasti kunnolla kiinni tästä bloggausinnosta, joka muistuttaa hyvällä tavalla niistä sunnuntaiaamuista viisi vuotta sitten. Tein postikortteja, join appelsiinimehua ja pidin mummopipoa päässä sisälläkin. Kuuntelin todennäköisesti Jamie Cullumia eikä minulla ollut aavistustakaan miten mieletön elämä minulla oli edessä.

Nyt tiedän jo vähän paremmin ja aavistan hyvää. Unelmoin ystävistä, kakuista, seikkailuista, kissoista ja hyvästä olosta. Todennäköisesti saan vielä paljon enemmän.

Tervetuloa mukaan.

23 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. tästä tulee hyvä.

      ja aion toteuttaa sen postikorttiunelmani vielä tänä vuonna

      Poista
  2. Voi kuinka yksi postaus voikaan tehdä päivän! Ihanaa kuulla, että Matka maailmankaikkeuteen on täällä taas.

    Odotan innolla tarinoita ja kuvia kakuista, postikorteista, villasukista, seikkailuista, kiharoista tai no mistä vaan! Ja Tuutikista tietty!!

    Lupaan tulla sinne juomaan teetä ja puhumaan unelmista tai vaikka seikkailemaan. Ei mitään kiirettä, vaikka kesällä tai ihan koska sulle sopii :)

    Paljon aurinkoa ja energiaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meille saa aina tulla jos vaan nenä kestää kisua!

      nähdään pian!!

      Poista
  3. Tsemppiä! <3 Muistan kun vielä kirjoitit 'blogia' IRC-gallerian päiväkirjaan, ja sitten aloitit tämän. Voi niitä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mäkin muistan, oon aina välillä käynyt lukemassa niitäkin ja muistan niihin liittyviä juttuja ihan tosi paljon!

      irc-galleria oli kyllä hienoa aikaa

      Poista
  4. Tsemppiä ja haleja paljon sinne!

    Meinasin kommentoida kerran kuinka paljon tämä blogi tuo mulle hyvää mieltä ja antaa itselle inspiraatiota ja kykyä huomata omasta elämästä pieniä ja suloisia hetkiä mutta jänistin ja nyt on pakko se kertoa sinulle!

    Olet suloinen ja odotan innolla kaikkea mitä blogi tuo tullessaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva että kommentoit nyt! arki on parasta, siksi onkin hirveää kun masennus saattaa viedä senkin mukanaan. pääsen ylihuomenna kotiin, ehkä sitten jaksan laittaa tiskit koneeseen ja jopa imuroida.

      Poista
  5. Voi ihana. Tämä teksti oli täynnä toivoa. Voimia ja onnea ja iloa ja rauhaa ja haleja. Ihanaa kun olet täällä taas.

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 toivoa tarvitaan. ja vähän uskoa ja rakkautta, iloa, onnea ja autuutta.

      Poista
  6. Ihanaa, että oot vielä siellä ja sinä! Alati vain parempaa oloa siulle kevään myötä toivottelen ja jään innolla odottamaan uusia blogimerkintöjä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aaaw ihanasti sanottu tuo ihanaa, että oot vielä siellä ja sinä. miaauuu.

      blogimerkintöjä on tulossa, on miljoona ideaa!!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. kiitos.
      (myöskin sinulle rakkautta ja voimaa)

      Poista
  8. Voi ihana Jemina. Tulen kesällä kylään, jos huolitte minut. Sitten puhutaan kisuista ja leivotaan kakku.

    Olet söpö.

    VastaaPoista
  9. Vaikutat aina ihan tajuttoman ihanalta ja inspiroivalta. Hitosti voimia ja rakkautta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. synkimpinäkin hetkinä yritän vaan muistaa että jos joku saa minun kärsimystarinoistani jotain lohtua ja toivoa elämään, on tämä kaikki sen arvoista. kiitos ihanista sanoista!

      Poista
  10. voi ihanaa, että näin pian olet taas täällä! pelkäsi jo, että lopetit kokonaan. koska sun blogisi on aina yksi mun lemppareista. oot ihana, inspiroiva, lahjakas ja osaat kuvata sekä kirjoittaa ihanasti, ja huomata suloisia pieniä asioita arjesta, älä unohda sitä niinä hetkinä, kun tuntuu pahalta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi renja, yritän muistaa. nyt olen taas saanut kiinni arjesta joten on helpompi huomata niitä pieniä juttuja. elämä on hyvä ja voi että on ihanaa kun pääsee tuutsun ja nikon viereen nukkumaan.

      Poista
  11. Hei Jemina! Eksyin blogiisi ehkä vuosi sitten, ja se tuotti minulle suuresti iloa. Nyt eksyin uudestaan ja hyvä, että tulin! Kirjoitat kauniisti, huomaat ihastuttavia yksityiskohtia ja sinusta huokuu suloista lempeyttä. Kaikkea hyvää kesääsi! - Satunnainen kulkija nimeltä Kaisa

    VastaaPoista