MNF 2011 part 5: why I hate religion, but love Jesus

maanantai 16. tammikuuta 2012


Syksyllä lupailin kovin kirjoittavani uskosta, mutta jotenkin tuntui, ettei ollut oikea aika. Nyt kun tuntuu sopivalta väliltä keskustella tästä niin aloitan tuosta videosta.

Maailmankaikkeus on saanut kuulla monen monta ajatustani juuri tästä aiheesta, miten voisin elää ilman uskontoa, mutten ilman uskoa. Jos olisin muutama vuosi sitten ymmärtänyt tämän, olisin säästynyt monilta valvotuilta öiltä.

Minä nautin virsistä vain Samuli Edelmannin levyillä. Ehtoolliset ovat minusta useimmiten vain pelottavia ja ahdistavia tilanteita, ja loppumessusta mietin vain, että pitävätkö nämä ihmiset nyt itseään enemmän jumalalle kelpaavina kuin vartti sitten. Minusta on kerrassaan naurettavaa, että jollekin tulee edes mieleen, että joku niin suuri ja mahtava kuin jumala ylipäätänsä loisi tähän maailmaan yhtäkään ihmistä, joka ei kelpaisi hänelle. Eihän jumala ole paha?

"If grace was water, then the church should be an ocean. Because it's not a museum for good people, it's a hospital to the broken."

Minusta jo pelkästään sana uskovainen kertoo kaiken olennaisen. Yrittäen olla ottamatta huomioon sanan kymmeniä eri konnotaatioita, se näyttää juuri siltä mitä se onkin. Uskovainen edustaa minulle sellaista "vähän se uskoo muttei oikein tiedä miksi"-konseptia, jota en ihan hirveästi ihastelisi missään yhteydessä. Siksi uskovainen sopii hyvin uskonnon kaveriksi.

Omalla kohdallani puhuisin ennemmin uskovasta. Minun ei uskovana tarvitse todistella jumalalle yhtään mitään. Uskovaisena minun tulisi laulaa kirkkokuorossa, nauttia ehtoollisesta ja olla sitä mieltä, että on olemassa sellaisia asioita kuten esimerkiksi vääräuskoisuus tai jumalanpelko. Minun pitäisi leipoa kuivaa pullaa, vetää pyhäkoulua ja nauraa evoluutioteorialle.

Kun uskon, uskon hyvään. Uskon jumalaan, kyllä, mutta ennen kaikkea maailmankaikkeuteen. Uskon uskoon, toivoon ja rakkauteen, siihen, että kaikki järjestyy.

"Jesus and religion are on opposite spectrums. One is the work of God, one is a man made invention. One is the cure and one is the infection. Because religion says do and Jesus says done."

Usko tekee hyvää, usko tekee ihmeitä. Usko on sitä, että saa olla kuka on, mutta ennen kaikkea usko on sitä, että muutkin saavat olla keitä ovat. Usko on iloa ja hymyä.

Uskonto taas ei tee hyvää, eikä tee varsinkaan ihmeitä. Uskonto on sitä, että sinulle annetaan muotti, johon nyt on vaan pakko mahtua. Uskonto on sotia ja riitoja, ja minulla on jokaisesta väitteestäni esimerkkejä.

Jeesus halusi omalla kärsimyksellään pelastaa meidät kärsimykseltä (aka ehtoollisleipä). Ja silti, täällä nämä jumalanseuraajat huutavat, että toinen on parempi kuin toinen, ja että sinä uskot väärin. Sinä olet väärässä, koska kirja parin tuhannen vuoden takaisesta kulttuurista sanoo niin. Sitä paitsi, useimmissa tapauksissa Raamattu ei edes sano mitään, vaikka sitä kuinka lukisikin kirjaimellisesti.

"So know I hate religion, in fact I literally resent it. Because when Jesus cried it is finished, I believe he meant it."

Minä tiedän kokemuksesta sanoa mitä on olla uskovainen, ja luojalle kiitos tiedän nyt myös sanoa mitä on olla uskova. Ero on sanoissa pieni, mutta käytännössä iso: uskontoon voi opettaa, mutta uskoon oppii.

Ja on ihan okei nauraa vaikka samassa huoneessa olisikin Raamattu.


Tällä kertaa uskallan myös ehdottaa, että painat bloglovinissa sitä like-nappia.


MNF 2011: part 1 / part 2 / part 3 / part 4

13 kommenttia

  1. hieno kirjoitus
    jeejee
    voisin näyttää tätä parille tyypille, jos ne ees harkitsis vähän ajattelevansa tätäkin näkökulmaa. varsinkin sitä, että vaikka joku uskookin eritavalla kuin he, niin tää joku ei silti usko "väärin". aargh että ärsyttää sellaiset tyypit ( hienoa kaksinaismoralismia multa :3 ) jospa lopettaisin kirjoittamisen tähän.

    t. johanna

    VastaaPoista
  2. Rohkea veto, puhua uskonnosta (ja uskomisesta). Maltoin lukea koko postauksen vaikka yleensä näistä asioista puhuminen nostaa mun verenpainetta aika kiitettävästi. Uskovainen sanana saa mut hieman kavahtamaan. Siitä tulee mieleen juuri sellaiset ihmiset, jotka kulkevat alleviivattu raamattu povitaskussaan julistamassa sitä mikä on oikea ja mikä väärä tapa toimia, olla ja elää.

    Usko (tai uskova, kuten itse asian ilmaisit) on taas minullekin ihan eri asia. (Vaikka pakko kyllä myöntää että siitäkin sanasta pamahtaa välillä mieleen ihmiset, jotka ovat nähneet kirkkaan valon ja tulleet samantien uskoon. Näitä kertomuksia on kuultu muutama.)

    Itse en käy kirkossa, lue raamattua tai muutenkaan toteuta uskontoa tavanomaiseen tapaan arkielämässäni. En osaa edes tarkoin määritellä sitä mihin uskon, mutta uskon kuitenkin johonkin, siihen että on olemassa suurempi voima joka pyörittää tätä maailmankaikkeutta.

    Multa katosi pointti tässä ajatustulvassa, mutta pääajatuksena taisi kuitenkin loppujen lopuksi olla se, että kaikkien olisi varmasti parempi olla ja uskoa (tai olla uskomatta) jos sen saisi todella tuntea tekevänsä omalla tavallaan, eikä niin että on myötäiltävä vanhoja kirjoituksia ja opetuksia ja juostava kirkossa.

    Loppuun haluaisin vielä heittää muutaman Risto Ahdin sanan pohdittavaksi, koska itse kuitenkin jaksan ihmetellä näitä asioita aika usein ja varsinkin seuraava kirjoitus palaa mieleeni aina uudelleen:

    "Katsokaa miten lihava Buddha! Hän on ahminut koko Aasian,
    ja miten laiha Jeesus,
    hän on oksentanut ulos itsestään koko Euroopan ja Amerikan."

    VastaaPoista
  3. oot ihana kun kirjoitat tällaisistakin asioista.

    VastaaPoista
  4. sisällytit paljon asioita sanoiksi, jotka sopivat minunkin uskovaisuuteen. olen pitkään miettinyt, että uskonko Jumalaan ja onko sitä edes olemassa, ja olenko paha ihminen kun en käy kirkossa säännöllisesti mutta olen ollut monilla rippileireillä isosena.
    puit sanoiksi kaiken sen, mitä olen pohtinut. kiitos.

    VastaaPoista
  5. iso kiitos tästä postauksesta, tuntuu että mun maailmankuva avartui just vähäsen. määrittelen itseni agnostikoksi, mutta jostain syystä tunteet kuohahtaa välillä turhan voimakkaasti varsinkin kristinuskoa kohtaan. samalla ihmettelen miksi monet on niin kiihkeästi juuri kristinuskoa vastaan, toisin kuin vaikka itä-aasian uskontoja (tosin islamkin on ihan tarpeeksi mustamalaattu lännessä)

    vaikka en mitään ylempiä voimia tunnustakaan, niin voisin allekirjoittaa tuon uskonnon vihaamisen uskon sijasta. ahdistaa juuri tuo muottiin tunkeminen ja rituaalinomaisuus, koska usko vaikuttaa niin henkilökohtaiselta asialta. mut silti haluun ajatella että kaikki uskonnot on oikeutetusti olemassa, eikä mikään niistä oo toisia enemmän oikeessa tai väärässä. ja että tyypeillä ois kivaa täällä keskenään ja kaikki sais uskoa tai olla uskomatta mihin ja miten haluaa. hankalaa.

    en oikeen tavottanu tän kommentin ydintä missään vaiheessa, mutta blogisi on tosi kiva.

    VastaaPoista
  6. aww, ihana postaus:> ja pakko myöntää, että oon aika samaa mieltä asioista:>

    VastaaPoista
  7. puhut paljon asiaa, ja olen monesta asiasta samaa mieltä, mutta tuo "Uskovaisena minun tulisi laulaa kirkkokuorossa, nauttia ehtoollisesta ja olla sitä mieltä, että on olemassa sellaisia asioita kuten esimerkiksi vääräuskoisuus tai jumalanpelko. Minun pitäisi leipoa kuivaa pullaa, vetää pyhäkoulua ja nauraa evoluutioteorialle." ei mielestäni oikein päde. Tarkoitatko tällä jotain kiihkouskovaista? On monia ihmisiä jotka ovat uskovaisia, eli uskovat esim juuri kristinuskon "sääntöihin" ja tapoihin, mutta ei se tarkoita että he kaikki käyvät pyhäkoulua eivätkä usko evoluutio teoriaan. Uskovaisia on monta sorttia, jotkut uskovat tiettyihin tapoihin enenmmän jotkut vähemmn. Mielestäni kaikki saavat uskoa mitä haluavat jo se tuottaa heille hyvin olon, kunhan se ei loukkaa muita ihmisiä.

    VastaaPoista
  8. Tulipa tästä kirjoituksesta hyvä olo. Puit sanoiksi jotain, jossa jollain lailla näen itseni. Oon välillä pelännyt, että kuljen pois Jumalan luota, kun en prikulleen noudata kaikkia uskonnon oppeja. Tämä vahvisti kuitenkin taas luottamuksen siihen, että olen ihan hyvässä suunnassa. Että voin ihan rauhassa kuunnella sydäntäni, kyllä se minua paremmin ohjaa kuin muottiin ahtavat säännöt ja järjettömiltä tuntuvat käsitykset vähän siitä sun tästä.

    Ni et kiitos. Blogisi on muuten ihan huippuihana muutenkin. Piti oikeen monta sivua plärätä onethingtobehappyaboutia, jotta löytäisin linkin tähän, kun en meinannut muistaa nimeä. Nyt en enää unohda. :)

    -paerrae

    VastaaPoista
  9. Tekstisi ahdistaa minua. Et sinä eikä vaikutat asialliselta ihmiseltä mutta se kuinka jumalan sana tehdään tekemättömäksi tällä. Toki hyviä pointteja sinulla on paljon. Esimerkiksi "Omalla kohdallani puhuisin ennemmin uskovasta. Minun ei uskovana tarvitse todistella jumalalle yhtään mitään. Uskovaisena minun tulisi laulaa kirkkokuorossa, nauttia ehtoollisesta ja olla sitä mieltä, että on olemassa sellaisia asioita kuten esimerkiksi vääräuskoisuus tai jumalanpelko. Minun pitäisi leipoa kuivaa pullaa, vetää pyhäkoulua ja nauraa evoluutioteorialle." Minun mielestäni hyvä pointti nyky Uskontokunnissa että pitää pitää pitää. Olet oikeassa raamatun valossa että ei pidä. Mutta tuo ei tarvi todistella jumallle. ei tarvitse mutta jokaisesta sanasta joudut vastuuseen jumalalle. Olen itse ymmärtänyt raamatusta lukemalla että Jos joudun vastuuseen kaikesta mitä teen Jumalalle, niin haluan tehdä jumalalle kunniaksi en pelosta vaan omasta halusta. En nyt osaa oikein puhua tätä sanoiksi, koska en halua loukata, mutta jotenkin itseäni sattuu tekstisi... ps. kirjoitan omalla nimelläni että saat laittaa viestiä takaisin jos siltä tuntuu =)

    VastaaPoista
  10. *Et sinä, sinä

    korjasin ku meni vähän väärin kirjoittelun puolelle =)

    VastaaPoista
  11. Olin itseasiassa vielä pari vuotta sitten tasan samalla kannalla sun kanssasi. Nyttemmin olen pakottanut itseni ehtoolliselle ja alkanut pikkuhiljaa, jännityksen poistuessa nauttimaan siitä. Äskeinen siis ei ollut mikään kritiikki siitä että sun pitäisi pakottaa itsesi ehtoolliselle, itse tein sen siksi että opiskelin papiksi ja noh, olisihan se vähän hassua jos pappi pelkäisi ehtoolliselle menemistä. Virsien laulamiseen olen myös tottunut ja oppinut nauttimaan niistä - pikkuhiljaa siitä alkoi saada sellaista yhteisöllisyyden tunnetta kirkossa (en silti pidä kovin monista virsistä, etenkin sellaisista joissa ei ole omasta mielestäni kunnon sävelmää).
    Muuten olen aika lailla samalla linjalla kanssasi : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, miksi kirjoitat Jumalan pienellä? Olen utelias.

      Poista
  12. Paras postaus IKINÄ tästä aiheesta.

    "Uskon jumalaan, kyllä, mutta ennen kaikkea maailmankaikkeuteen. Uskon uskoon, toivoon ja rakkauteen, siihen, että kaikki järjestyy." <3

    PS. blogisi on hirmu ihana kokonaisuus :-)

    VastaaPoista