Tänä vuonna olen blogannut ihan sekaisesti, joten tulkoon tästäkin postauksesta ajan hengen mukaisesti sekalainen kokoelma muistoja
Haluan, että näette ilon näistä kuvista ja näistä muistoista - niitähän nämä ovat täynnä. Haluan myös, että pidätte mielessä, että muutama kuva ei lopulta kerro kaikkea. Kenenkään, eikä varsinkaan minun, elämä ei ole joka päivä pelkkää juustokakkua, hipsternutturaa ja jouluvaloja. On helppo sanoa, että ymmärtää ettei jonkun bloggaajan elämä oikeasti ole niin kaunista ja siloiteltua joka päivä, mutta minä ainakin löydän itseni aika ajoin kadehtimasta ja miettimästä miksei minun elämä ole samanlaista juhlaa.
Elämä on sellaista kuin siitä tekee. Välillä itkettää koko päivän, mutta kyyneleet voi pyyhkiä ja toivoa huomisesta parempaa.
Tänä vuonna olin suurimmalta osin 21-vuotias. Helmikuussa leivoimme aika monta juustokakkua - paras teema syntymäpäiville!
Tänä vuonna jatkoin taisteluani ahdistusta vastaan. Ainoa vaihtoehto jokaisessa vaikeasssa tilanteessa on ollut vaan jatkaa eteenpäin vaikka mikä olisi. Eläminen on paras ratkaisu kaikkeen. Vaikka olisi miten raskasta välillä tehdä päätöksiä, niitä pitää vaan uskaltaa tehdä. Pitää uskaltaa lähteä viikon varoitusajalla uuteen kaupunkiin vaikka se omassa ja etenkin muiden päissä tuntuisikin liian spontaanilta ja rajulta
Tänä vuonna olen toteuttanut muutamia hassuja ideoita. Toukokuussa haalin kirpputoreilta luvattoman määrän lasipulloja ja järjestimme Oton kanssa eeppisen puistojuhlan.
Tänä vuonna suurin retkeni oli Tampere. Ensi vuonna haluaisimme Lontooseen, mikä ei nyt liity tähän vuoteen oikein mitenkään.
Tänä vuonna olen myös ollut öljytynnyreiden inventoija, tivolityöntekijä, salaatinistuttaja, leipämyyjä ja nyt viimeiseksi varastotyöntekijä. Olen käsittämättömän onnellinen työpaikastani - ihmiset siellä ovat ihan hirmuisen mukavia, työ sopivan haastavaa ja se, että töiden jälkeen voi käydä vaikkapa uimassa ja saunassa, on jotenkin kauhean luksusta. Tämä on ensimmäinen työpaikkani, jossa jokaisesta huolehditaan ja pomo muistaa nimenkin.
Tänä vuonna olen perustanut kaksi kahvilakerhoa. Turussa teimme kaikenlaista ihanaa, söimme bageleita minun luona, kävimme taidemuseossa, joimme liian monta kaakaota, kirppistelimme ja nauroimme mahamme kipeiksi. Täällä Helsingissä tyttöjä on enemmän, ja on aina omanlaisensa episodi löytää tarpeeksi iso kahvila ja muistaa varata pöytä. Olen ollut viimeisen kuukauden ihan sängyn pohjalla (tällä hetkellä vuorossa on korvatulehdus), ja minulla alkaa olla ihan hirveä ikävä kikattamaan ja juttelemaan langoista. Keväällä on luvassa ainakin retki Tallinnaan, brunsseilua ja paljon uusia kahviloita ja seikkailuja.
Tänä vuonna olen pitänyt samaa profiilikuvaa Facebookissa vapusta asti, koska olen siinä niin itseni näköinen. Eli luvattoman söpö. Pssst kannattaa ehdottomasti tykätä tämän blogin Facebook-sivusta. Valitettavasti siellä ei ole hiustenpidennys-arvontoja, mutta aika ajoin jotain suloisia linkkejä.
Tänä vuonna rakastuin ihmiseen, johon ei pitänyt rakastua. Ystävään, joka on roikkunut Facebook-kavereissa vuosia. Meidän elämissämme oli samanlaisia pettymyksiä, ja yhdessä oli helpompaa selvitä keväästä, vaikkakin eri kaupungeissa. Tulen Turkuun, mutta ei sitten rakastuta.
Yeah, right.
Haluan, että näette ilon näistä kuvista ja näistä muistoista - niitähän nämä ovat täynnä. Haluan myös, että pidätte mielessä, että muutama kuva ei lopulta kerro kaikkea. Kenenkään, eikä varsinkaan minun, elämä ei ole joka päivä pelkkää juustokakkua, hipsternutturaa ja jouluvaloja. On helppo sanoa, että ymmärtää ettei jonkun bloggaajan elämä oikeasti ole niin kaunista ja siloiteltua joka päivä, mutta minä ainakin löydän itseni aika ajoin kadehtimasta ja miettimästä miksei minun elämä ole samanlaista juhlaa.
Elämä on sellaista kuin siitä tekee. Välillä itkettää koko päivän, mutta kyyneleet voi pyyhkiä ja toivoa huomisesta parempaa.
Tänä vuonna olin suurimmalta osin 21-vuotias. Helmikuussa leivoimme aika monta juustokakkua - paras teema syntymäpäiville!
Tänä vuonna jatkoin taisteluani ahdistusta vastaan. Ainoa vaihtoehto jokaisessa vaikeasssa tilanteessa on ollut vaan jatkaa eteenpäin vaikka mikä olisi. Eläminen on paras ratkaisu kaikkeen. Vaikka olisi miten raskasta välillä tehdä päätöksiä, niitä pitää vaan uskaltaa tehdä. Pitää uskaltaa lähteä viikon varoitusajalla uuteen kaupunkiin vaikka se omassa ja etenkin muiden päissä tuntuisikin liian spontaanilta ja rajulta
Tänä vuonna olen toteuttanut muutamia hassuja ideoita. Toukokuussa haalin kirpputoreilta luvattoman määrän lasipulloja ja järjestimme Oton kanssa eeppisen puistojuhlan.
Tänä vuonna suurin retkeni oli Tampere. Ensi vuonna haluaisimme Lontooseen, mikä ei nyt liity tähän vuoteen oikein mitenkään.
Tänä vuonna olen myös ollut öljytynnyreiden inventoija, tivolityöntekijä, salaatinistuttaja, leipämyyjä ja nyt viimeiseksi varastotyöntekijä. Olen käsittämättömän onnellinen työpaikastani - ihmiset siellä ovat ihan hirmuisen mukavia, työ sopivan haastavaa ja se, että töiden jälkeen voi käydä vaikkapa uimassa ja saunassa, on jotenkin kauhean luksusta. Tämä on ensimmäinen työpaikkani, jossa jokaisesta huolehditaan ja pomo muistaa nimenkin.
Tänä vuonna olen perustanut kaksi kahvilakerhoa. Turussa teimme kaikenlaista ihanaa, söimme bageleita minun luona, kävimme taidemuseossa, joimme liian monta kaakaota, kirppistelimme ja nauroimme mahamme kipeiksi. Täällä Helsingissä tyttöjä on enemmän, ja on aina omanlaisensa episodi löytää tarpeeksi iso kahvila ja muistaa varata pöytä. Olen ollut viimeisen kuukauden ihan sängyn pohjalla (tällä hetkellä vuorossa on korvatulehdus), ja minulla alkaa olla ihan hirveä ikävä kikattamaan ja juttelemaan langoista. Keväällä on luvassa ainakin retki Tallinnaan, brunsseilua ja paljon uusia kahviloita ja seikkailuja.
Tänä vuonna olen pitänyt samaa profiilikuvaa Facebookissa vapusta asti, koska olen siinä niin itseni näköinen. Eli luvattoman söpö. Pssst kannattaa ehdottomasti tykätä tämän blogin Facebook-sivusta. Valitettavasti siellä ei ole hiustenpidennys-arvontoja, mutta aika ajoin jotain suloisia linkkejä.
Tänä vuonna rakastuin ihmiseen, johon ei pitänyt rakastua. Ystävään, joka on roikkunut Facebook-kavereissa vuosia. Meidän elämissämme oli samanlaisia pettymyksiä, ja yhdessä oli helpompaa selvitä keväästä, vaikkakin eri kaupungeissa. Tulen Turkuun, mutta ei sitten rakastuta.
Yeah, right.
