vuosi 2010

Minulla on liian kallista appelsiinimehua ehkä yksi lasillinen jäljellä. Katkeroidun kotiin aivan pian tyhjän tölkin kanssa.

Voin vaikka mennä aikaisin nukkumaan, ja sitä rataa. Ei ole ketään viime postauksessa haaveiltua suklaakakku-The Smiths-kynttilä-poikaa (ei kyllä tyttöäkään, että). Vielä ehtisi ilmoittautua.

Tässä minun tämä vuosi kuvina. Katkeruuttani olin laiska, ja valikoin mukaan vain blogissa jo näkyneitä kuvia, vaikka tietokone näyttää minulla olevan tallessa 6167 kuvaa tältä vuodelta.

Alkuvuodesta minulla ei oikein ole kuvia ollenkaan, kun olin todella pohjalla paniikkihäiriöni kanssa (tuo valkoinen ruutu kuvastaa sitä) ennen kuin sain vihdoin lääkkeet ja apua muutenkin siihen helvettiin. Olin kuitenkin koko ajan onnellinen, että joka päivä sain kuitenkin nähdä hienon maailman ja minulla oli parhaat ystävät. Meinasin tippua uudestaan jonnekin syvälle kun poikaystävä jätti, mutta sitten kuitenkin tajusin, että hei, se oli lahja maailmankaikkeudelta. Opin niiden kuukausien aikana vahvemmaksi, ja näkemään itseni kaiken paniikin keskeltä. Nyt oli aika jatkaa matkaa maailmankaikkeuteen yksin. Silloin joskus perustin blogin.

Olen tänä vuonna tavannut hirmuisen määrän uusia ihmisiä, ja saanut rakastaa ja nauraa sydämeni kyllyydestä. Olen uskaltanut ottaa kaiken pelkojen takia menetetyn takaisin, ja ollut onnellinen niin lujaa !

Blogi on antanut minulle myös yhden maailman parhaimman ystävän, Maijan, jota ilman en oikeasti jaksaisi. Eikä se taitaisi jaksaa ilman minua. On parhautta, että on ystäviä, ja Maija on niin hienoin.

Meistä on tullut Roosan kanssa ihan hirveän läheiset, ja vihaan sitä, että Turku-Oulu välillä ei ole teleporttiyhteyttä.

Ensi vuonna haluaisin rakastua, päästä sisään yhteiskuntatieteelliseen ja antaa kaikkeni kulttuuripääkaupungille. Olisi myös kiva, että hiukseni kasvaisivat, ja saisin tehtyä hienon nutturan.

torstain kauneudesta

Tänään minun oli tarkoituksena hypätä noiden kyydistä pois Raumalla, ja jäädä Roosan luo päiväksi, mutta sitten minua ahdisti ja Roosa oli ihan kipeänä, pieni parka siellä. Mutta, hätä ei ollut sen näköinen, vein superpakettini (vaikka itse sanonkin siis) hänelle, ja sain vielä superimman lahjan takaisin. Tuosta kangaspussukasta tulee uusi suosikkini ikuisiksi ajoiksi, se on niin minun näköiseni !! Ja lisäksi se oli täynnä nappeja.

Minä rakastan nappeja.

Jatkoin siis kuitenkin matkaa sukulaisten luo, ja sain syödäkseni esimerkiksi maailman täydellisintä suklaakakkua.

Kotiin tultuani olen popittanut Sam Tsuin ja Christina Grimmien coveria Just A Dreamista (linkki). Yritän miettiä mitä teen huomenna, pyytäkää joku nyt johonkin. Haluaisin leipoa suklaakakkua ja syödä sitä keittiönpöydän vieressä niin että olisi kynttilöitä ja voisimme kuunnella esimerkiksi Jack Johnsonia, The Smithsejä ja keskiyöllä tietenkin The Crashin Fireworksia.

asu ja muita rakkauksia

Olin ihan innoissani, että kerrankin olisi päivän asu -kuva (ja vielä hieno !!), kunnes muistin miksi blogger/picasa ja pystykuvat eivät sopineetkaan yhteen. Pystykuvien lisäämisessä tänne ei todellakaan ole käytössä minkäänlaista logiikkaa, ja olen vähällä etsiä valkoisen maalitussin ja kirjoittaa kameraan isoin kirjaimin: ei pystykuvia blogia varten kuvatessa.

Vaihtoehtoisesti voisin hankkia taikavoimia.

Tänään oli hirmukiva päivä. Nousin aamulla kirpputorille, vaikka olin nauranut irc-quoteseja peiton alla pitkästä aikaa puoli kolmeen saakka (note to self: älä oikeasti juo kokista vaikka sillä hetkellä se olisikin maailman parhain idea, muutaman hetken päästä ahdistaa. oikeasti.)

Löysin kivoja asioita, joista haluan mainita poro/hirvi/kauris/peura/bambi/muuvastaava-villapaitani.

pipo, pieces, 3 e
huivi, second hand, 1 e
takki, second hand, 1 e
pöllökoru, vein eveltä muutama aika sitten, kai koruharakasta ostettu alunperin
nahkakoru, second hand, 1 e
hienoin koru, second hand, 3 e
laukku, second hand, 1 e
paita, second hand, ehkä 2 e
housut, zara, 20 e (aaaaaaaaaa rakkautta)
kengät, second hand, 1 e

ps, huomenna saatan nähdä roosarakkaan hihhihihihi

tiistaipäivän onnesta

Ajoin Turkuun ruskeiden housujen perässä, ja onneksi aavistukseni niiden päätymisestä alerekkiin oli oikea. Nappasin viimeisen kappaleen omaa kokoani, ja hypin riemusta. Pitkästä aikaa kaupasta ostettu vaate ! Tuntui niin hassulle. Maksoivat 19,95 e, ja sain rahan äidiltä kertomalla tarvitsevani korvausta siitä hyvästä, että siskolla on poikaystävä ja minulla ei.

Saatoin ehkä myös luvata kuurata eteisen/portaikon perusteellisesti huomenna.

Ajattelin kuitenkin, että tälläiset lahjat saattaisivat pitää minut itsenäisten ja kenestäkään riippuvien naisten joukossa pidempäänkin, mutta sitä ajatusta kesti tasan siihen saakka, kun laitoimme Love Actuallyn pyörimään.

Olen huomannut alkaneeni yhä enemmän pyörittämään ajatusta kauniista rakkaudesta, joka perustuisi arjen ihanuuteen. Ja ehkä suloisiin sanoihin noiden Kopkolmion edustalla olevien joulupuihin alla.

ps, meeri ja mona tulevat tänne ensi viikolla, rakkautta. on ollut ikävä

kuuntelen smg:tä ja mietin maailmaa

Hetkiä viime päiviltä. Olisiko jollain jotain tekemistä minulle ??

onnen aiheet

Yöllä valitsin kirjahyllystäni yhden kaikkien aikojen suosikkikirjoistani, Paulo Coelhon Bridan, ja all i've gotta say, täyttä rakkautta kerta toisensa jälkeen.

ps, olen niin onnellinen uudesta objektiivista, sillä on niin kiva ottaa kuvia !
pps, olen onnellinen myös uusista lukijoista, ja siitä, että kirjoitatte niin kivoja kommentteja. ne saavat minut hymyilemään niin lujasti, ja minä todella pidän hymyilystä.

rakkausblogit !

Löysin kaapista skannerin, korjasin sitä hieman ja sain sen toimimaan !! Tällä kertaa leikkauksissa käytettiin siis saksia ctrl+c:n sijaan, ja ctrl+v:n korvasi liimapuikko.

Teillä on ihan hirmusuloja blogeja, täytyy sanoa se ! Tässä minun kuusi suurinta suosikkia:

onnellisuussukat

Sain Eveltä hienot sukat, jotka ovat pitkät, kauniit ja lämpimät. Niissä on todistetusti hyvä syödä vihreitä kuulia, itkeä Cold Mountainia ja pohtia maailmaa jouluyönä ystävien kanssa.

jouluaatto !

Jouluaattoaamu on alkanut aivan hirmuisen pehmeästi. Heräsin aamulla joulukuusen viereltä, ja katselin siinä sohvalla lumen tippumista taivaasta. Olin hiipinyt peittoni kanssa olohuoneeseen askarreltuani kahteen saakka kolmiolippusiimaa huoneeni kattoon. Nyt tuntuu, että saan rakastaa maailmaa entistäkin suloisemmassa ihmemaahuoneessaani.

Kävimme vielä perinteen mukaisesti hakemassa joulukukat Prismasta, (- 50% !!), ja löysin itselleni ihan minun väriset joulutähdet. Toinen on sellainen hennonvalkoinen ja toinen vielä hennommin vaaleanpunainen.  Myös loput joulukaramellit olivat puoleen hintaan.(..)

Meillä on hirveän hyvää kinkkua, ja Mamba osaa joka joulu olla yhtä jouluinen. Nyt menen laittamaan ruokia, ja sitten lähdemme isoäidille. Palaamme illalla syömään ja avaamaan lahjoja (joita on hirmuisesti kuusen alla !!).

Maailman kauneinta joulua jokaiselle !

kaksi yötä enää !

Tänään on ollut sellainen hirmuisen onnekas rakkauspäivä. Nousin aikaisin, vaikka tieten tahtoen yritin tuhota unirytmini valvomalla pitkään vielä lukion yökirkon (voi hyvä luoja miesopettajien tiernapoika-esitys, täyttä rakkautta !) jälkeen. Suunnitelma epäonnistui, ja kello oli puoli yhdeksän kun leivoin kinkkuhyrriä keittiössä.

Äiti lähetti minut ja Even kauppaan, ja meillä oli hurjan hauskaa. Ostimme vielä muutaman ihan pienen lahjan, ja katselimme joulumieli-ihmisiä. Mylly oli kuitenkin hieman täynnä ihmisiä, ja muutenkin tuollainen kauhea kuluttaminen on kivaa vain siihen tiettyyn pisteeseen saakka. Siirryimme siis kirpputorille.

Löysin tuon aivan ihanan vihreäruutuisen viitan, joka on alunperin Gina Tricotista. Olen aivan rakastunut tähän, niin pehmoinen ja lämpöinen tämä on !! Ja malli on juuri oikea minulle.

Sain myös jokin päivä tässä kauneimman joulukortin ikinä. Tuli USA:sta tutulta Jenniferiltä, joka aina jaksaa aina piristää minun päiviäni korteillaan. Joulun jälkeen aloitan tosissani taas oikeasti sen postcrossingin, on ikävä sitä touhua. Toisen jouluyllätyksen sain suloiselta Siiriltä (tietäisittepä kuinka ihannoin hänen hiuksiaan eilen kirkossa !) Reilun Kaupan vihreää teetä. Paketti oli myös maailman suloisin, voi että.

ps. Ilmoittauduin tänään kahteen narikkavuoroon Kulttuuripääkaupungin avajaistapahtumaan, ja luulen, että tulee hirmukivaa siitä. Raskasta ehkä mutta oikeasti ihan hauskaa.

pps. Olen myös kuunnellut Bruno Marsin Marry me -kappaletta, ja muita rakkauksia. 

toffeet [ ] diffis [X]

Minun piti täyttää lasipurnukat nonparellipäällysteisillä, itsetehdyillä toffeekaramelleilla. Takuuvarma resepti. Ainoa takuuvarma resepti karamellien saamiseksi taitaa kuitenkin olla marketti. Tai vaahtokaramellien teko.

Parin tunnin päästä lähdemme lukion yökirkkoon, ja sain avata joululahjaobjektiivini käyttöön siksi aikaa. Että saan sitten viimeisestä joulukirkostani hienoja kuvia.

Huomenna aion nukkua pitkään, käydä kaupassa, laittaa huoneeni kauniiksi ja syödä suklaata. Sitten ajattelin, että jos vain millään jaksan, niin teen kemian joulumonisteen pois mieltä kiusaamasta, tulisi niin hyvä mieli.

Muutenkin aion lomalla lomailun lisäksi myös yrittää oikeasti opiskella. Menetin hieman motivaatiotani syksyn flunssissa, mutta jos nyt yrittäisin ottaa niin paljon kiinni kuin vain mahdollista. Ihmeitä ei tietenkään pysty tekemään, mutta fysiikkajumalat pliis, nostakaa minut pimeydestä valoon.

ps, wilma sanoo minun onnistuneen diffiskurssin korotuskokeessa toivotunlaisesti, voi tätä onnea

tämän päivän onnesta

Tänään lauloin joululauluja hyppytunnilla tyhjässä käytävässä, onnistuin diffiskurssin uusinnassa erinomaisesti (paitsi että miten ihmeessä ratkaisen toruksen tilavuuden integraalien avulla...), shoppasin lasipurnukoita ja lastasin ostoskärryyn muutaman karamellilaatikon.


Tänään ei ole kuvia, mutta yritän humista teille onnellisuuden tunnettani. Uusi objektiivi joulu on niin lähellä !!


Olen ihan tuitui kun niin moni on laittanut bloginsa osoitteen edellisen postauksen kommenttilaatikkoon. Lisää saa vielä laittaa monia, voin ajoittaa sen rakkauspostauksen vaikka välipäiville sitten : ]]].

sallinet minun rakastua blogiisi !!

Kuva kertoo tällä kertaa saman kuin monta sanaa.

(Kirjoitin tänään hienon esseen vihreydestäni silläkin uhalla, että tulen huomenna syödyksi kemian opettajan toimesta. Olen toivoton valehtelija, joten on vain sanottava äidinkielen nyt voittaneen kemian yo-kokeen teon. Alan jo nyt vaipua paniikkiin.)

ps, suomi-jemina-sanakirjan kertomaa: rakkaudimmat = rakastettavimmat

joulukommuuni

Olen tänään imuroinut, mopannut, pyyhkinyt pölyjä ja puhdistanut nurkkia. Ymmärsin, että mainion tonnikalakastikkeen salaisuus piilee tuoreessa persiljassa. Tein pienen piparitaikinan, johon saattoi lipsahtaa hieman liikaa kaardemummaa. Valmistin hirmumäärän vaahtokarkkimassaa, ja sain Maijalta hienon kermakaramellireseptin, jota on pakko kokeilla jokin päivä.


Teea tuli meille, ja järjestimme lettukestit kaikille joulukommuunissamme tällä hetkellä oleileville. Lettujen kanssa oli vaniljaista kermavaahtoa ja mansikkahilloa. Syötyämme katsoimme The Back-Up Planin, joka oli mahdollisesti suloisin vähään aikaan. Ei ehkä elokuvataiteen kohokohtia, mutta juuri sopiva rakkausleffa minulle.


Nyt dataamme ja kuuntelemme Ressu Redfordia.
(Huomenna sitten suoritan ne koulutyöt, joista uhosin torstaina.)

tänään oli onnipäivä

Toinenkin päivä yliopistolla meni hyvin, tuntui jotenkin niin hassulle siellä vaeltaa. Voi kun pääsisi pian takaisin !

Kävelin yliopistolta kirjastoon. Jäin matkan varrella ihmettelemään muutamaksi minuutiksi Tuomiokirkon kuusta, jota en ollut vielä nähnyt tänä jouluna (mitä ihmettä oikeasti !). Se oli niin kovin kärsineen näköinen, että melkein itketti. Tuomiokirkon kuusen pitää olla komea, kuvastaa joulun suuruutta ja sitä koko rakkauden määrää. Että vaikka maailma olisikin ollut miten kylmä ja kolea tahansa, niin se olisi kuitenkin siinä muistuttamassa lämmöstä.

Mietin kuitenkin kirjastossa, että ehkä sen kuusen karuuden pitikin kertoa, että epätäydellinenkin voi olla täydellistä. Ja että epätäydellinen tosiaan on täydellistä. Ja että minulle ei ole ehkä välttämättömintä miettiä kuusen tarinaa niin pitkälle.

Olen rakastunut tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvään joulualbumiin (This Warm December: Brushfire Holiday's Vol. 1). Jotenkin niin erilaisia toteutuksia, mutta silti joulu on säilytetty jouluna. Lisäpisteet Jack Johnsonille suoduista kahdesta raidasta.

Nyt aion juoda appelsiinimehua, ja mennä nukkumaan kunhan saan täytetyksi tämän päivän marienhofkiintiöni.

lukio-opiskelun riemuista

Aamulla isä heitti minut yliopiston nurkille, ja kellon näyttäessä vasta 8.25, tajusin, etten kyllä millään uskalla mennä hengailemaan mihinkään fysiikan laitoksen aulaan yksin. Joten, reippailin lähikahvilan nurkkapöytään nauttimaan kaakota. Kaakao osoittautui aivan liian makeaksi, mutta kermavaahto oli hyvää sentään. Kirjoitin sisäiseen muistikirjaani vältä tämän kaakaon uudelleen tilaamista tulevina opiskeluaikoinasi.

Haaveista kuitenkin tähän päivään. Suoritin muutamia fysiikan harjoitustöitä hurjan moderneissa yliopiston työskentelytiloissa. (Mikro-Mikkoja on vielä todistettavasti maan päällä !!!)

Minut tutustutettiin erinäisiä patongeja myyvään ravintolaketjuun, ja olin aivan haltioissani, oi että sentään. En ole ennen uskaltautunut syömään siellä, koska tiesin tilaamiseen sisältävän toista kymmentä päätöstä, jotka pitäisi tehdä lyhyen ajan sisällä.

Huomenna palaan vielä yliopistolle, ja sen jälkeen toivottavasti onnistun hankkiutumaan Kaarinan kirkkoon Petri Laaksosen konserttiin.

Lauantain ja sunnuntain ohjelma: kertaan diffiskurssin (fysiikanopelta opin tuon hienon lempinimen) uusintaan, koska ensimmäisen yrityksen feilasin erinäisten syiden vuoksi, kirjoitan äikän esseen (jonka olen ilkeästi jättänyt maanantaille, koska tuon fysiikan työkurssin takia en ole kerta koulussa niin, sain juuri kauheat omantunnon tuskat), luen ruotsin sanat ja teen yhden kemian yo:n. Lisäksi muistin juuri, että mediakurssin työt piti palauttaa ennen lomaa.

Tämä kaikki tarkoittaa niitä neljää kuuluisaa seinää, mikä varmasti tulee tekemään oikein hyvää tällä hetkellä vallitsevalle maailmani mitä oikeasti meinaat minun kanssa nyt -ololle.

en jaksanut tänään

Minulla oli pitkästä aikaa ahdistuspäivä, joten keskityin vellomaan itsesäälissä peiton alla, syömään pullaa ja kirjoittamaan joulukortteja.

nuoret ja vaikuttaminen

Pidin puheen tänään puhvi-kokeessa, ja olin hirveän ylpeä että uskalsin:

Nuoret ja vaikuttaminen ovat kaksi sanaa, joita harva nuorikaan enää uskaltaa liittää ainakaan kovin läheisesti yhteen, ja politiikka, sekä ennen kaikkea päätöstenteko, on helppo mieltää yksinomaan keski-iän ylittäneille pukuihmisille suoduksi etuoikeudeksi. Mutta, samaan aikaan kun politiikka ja poliitiikot kärsivät ennakkoluuloista ja ajavat uskottavuuden puutteellaan varsinkin nuorempia ihmisiä kauemmas itsestään, on kuitenkin huomattava, että alati muuttuva yhteiskunta tarvitsee toimiakseen jokaista jäsentään mukaan päätöksentekoon.

Minä uskallan väittää, että ainakin suurella osalla meistä on ajatuksia ja mielipiteitä yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyen, sillä monista ajankohtaisista kysymyksistä keskusteltaessa ainakin minä herään huomaamaan kuinka oma mielipiteeni voi joskus olla hyvinkin erilainen päätöstentekijöiden kanssa. Tälläisiä kysymyksiä minulle ovat esimerkiksi ydinvoiman käytön tarpeellisuus tulevaisuudessa, monikulttuurisuuden arvostaminen, globaalin vastuun ottaminen ja samaa sukupuolta olevien väliset avioliitot sekä heidän adoptio-oikeutensa. Nämä ja monet muut kysymykset eivät pyöri vain minun ajatuksissani, vaan näistä keskustellaan ympäri maata ja maailmaa joka päivä. Keskustelu on käynnissä, ja se keskustelu on käynnissä juuri nyt. Siksi onkin tärkeää jokaiselle pyrkiä osallistumaan ja vaikuttamaan itselle sydäntä lähellä oleviin asioihin. Yleisesti ottaen on täysin pohjatonta lähteä valittamaan työn alla olevista tai jo tehdyistä päätöksistä, jollei itse ole esimerkiksi käyttänyt äänioikeuttaan.

Helpoin tapa ”valitusoikeuden” - yhteiskuntakritiikin esitysoikeuden – saamiseen on siis äänestäminen niissä vaaleissa, joissa olemme äänioikeutettuja. Äänestysikäraja on tällä hetkellä 18 vuodessa, ja sen alentamisesta kahdella vuodella seurakuntavaalien mallin mukaisesti keskustellaan jatkuvasti. Tällöin nuorten vaikutusmahdollisuudet kasvaisivat merkittävästi. Erityisen tärkeää 16 vuoden rajaan siirtyminen olisi kunnallisvaaleissa nuorten ollessa kunnan tarjoamien palveluiden suurimpia käyttäjäryhmiä. Äänestysikärajan lasku jo vuoden 2012 kunnallisvaaleihin mennessä taitaa olla nyt, joulukuussa 2010, pohtiessa jo pelkkää unelmaa, mutta henkilökohtaisesti odotan muutoksen tulevan voimaan vuoden 2016 kunnallisvaaleissa.

Aivan kuten muillekin ryhmille, nuorille on avoinna äänestämisen lisäksi muitakin teitä päästä vaikuttamaan ja osallistumaan varsinkin nuoria koskevaan päätöksentekoon. Minä esimerkiksi olin mukana tekemässä tämän vuoden Nuorten julistusta, joka pyrkii nostamaan esiin nuorten kannanottoja ja ajatuksia heitä koskevissa päätöksissä ja kysymyksissä, ja jonka tavoitteeksi kirjattiin ennen kaikkea päätöstentekijöiden ja nuorten välisen vuoropuhelun lisääminen. Hienointa ja kannustavinta on, etteivät yksin nuoret toivo tämän käytävän keskustelun kasvua, mistä kertoo esimerkiksi pääministeri Mari Kiviniemen halu henkilökohtaisesti vastaanottaa laadittu Nuorten julistus.

Nuoret, joihin olen saanut tutustua esimerkiksi juuri Nuorten julistusta tehtäessä, toimivat nuorisojärjestöissä, puolueissa, nuorisovaltuustoissa, ja muissa kansaisjärjestöissä kukin omien mielenkiinnonkohteidensa ja aatemaailmoidensa mukaan. Politiikkaan ja vaikuttamiseen mukaan lähteminen vaativat vain ja ainoastaan sen panoksen ja ajan, jotka olet sille valmis antamaan. Minulla on ystävä, joka on istunut kaupunkinsa budjettineuvotteluissa nuorisovaltuuston edustajana 16 tuntia yhtä mittaa, ja rakas ystäväni pääsi läpi viime seurakuntavaaleissa. He kokevat näin vahvan mukanaolon tärkeäksi. - - - Mutta kuten jo sanottu, jo äänensä antaminen vaaleissa ja ennen kaikkea keskusteluun osallistuminen on vaikuttamista parhaimmillaan.

Vastoin joitain ennakkoluuloja, nuoret ovat halukkaita äänestämään ja osallistumaan, mistä kertovat muutaman viikon takaiset seurakuntavaalit. Niissä nuorista käytti äänioikeuttaan likimain sama prosentti kuin heitä vanhempikin väestä. Seuraava näytönpaikkamme koittaa jo ensi keväällä, kun nykyisten kansanedustajiemme kausi päättyy ja uusi eduskunta valitaan. Seuraavalla hallituskaudella esille tulee nousemaan ainakin kysymys opintotuen sitomisesta indeksiin, ja seurakuntavaalien tapaan tullaan varmasti tarkastelemaan nuorimpien äänioikeutettujen äänestysaktiivisuutta mielessä juuri äänestysikärajan lasku tulevissa kunnallisvaaleissa.

Väitteet siitä, ettei nuoria kuunneltaisi, ovat joskus oikeutettuja. Omasta mielestäni on kuitenkin tärkeintä hyödyntää jokainen meille kovalla työllä saatu ja suotu vaikuttamiskanava, ja taistella uusien kanavien aukaisemisten puolesta.

Nuorten ääntä kyllä kuunnellaan, kunhan se ääni vain säilyttää lujuutensa kuten tähänkin asti.

kauneimmat joululaulut

Kirjoitin Facebookiin kauneimpien joululaulujen todella olleen kauneimmat.

Minulla ei oikein ole muuta sanottavaa tänään. Muistakaa rakastaa ihan hirmuisesti, maailmaa ja ihmisiänne.

otsikoton postikorttipostaus

Pohdittuani muutamia ajatuksia aiheesta kuinka postikortit sopisivatkaan seinälle, päätin laittaa postikortit seinälle. Samassa päätin, että aloitan postcrossingin taas oikein kunnolla uudestaan. Miksi edes lopetin, en voi käsittää !

mekkoja ja kakkuja

Äiti toi minulle maailman hienoimman kukkamekon kirpputorilta, oli maksanut vain 1,75 e ! Plussaa hinnan lisäksi riittävästä pituudesta, menee oikeasti mekkona eikä tarvitse koko ajan repiä alaspäin.

Ruskea kynsilakka on uusi suosikkini, sillä se on aivan minun väriseni.

Olin tänään ensimmäistä kertaa neulekerhossa (http://neuleitajakakkua.blogspot.com/), jonka vähän niin kuin perustin Inarin kanssa. Aktiivista jäsenyyttä ! Puolustaudun sillä että olen ollut ensimmäiset kaksi kertaa hyvin kipeänä. Harmittaa vain tämä kerta kun en uskaltanut oikein avata suutani, enkä varsinkaan kaivaa kameraani laukusta. Että pitääkin olla niin ujo! Mutta pidin ihmisistä (ja varsinkin kahvilasta ah rakkautta) ihan hirmuisesti, ehkä siis ensi kerralla uskallan olla puheliaampi.

Huomenna alkaa on taas viikonlopun aika, ja rumpujen pärinän saattelemana ilmoitan kolmannen adventin tarkoittavan kauneimpia joululauluja. Ehtisin muutamaankin eri tilaisuuteen, mutta luulen valitsevani Tuomiokirkon, Henrikinkirkon tai ehkä turvallisen kotikirkkoni. Mielessäni on kirkkaana ajatus myös Vanhan Suurtorin joulumarkkinoista, jotka ovat aina ihan parhaimmat. Lisäksi voisin kuvitella itseni tuolla kuvassa näkyvällä joulutorilla ja lauantaina Design Now -tapahtumassa Hansassa.

Toisaalta olisi läksyjä.

ps, tuitui teidän kommentit taas puspus

"baby, it's cold outside"

Kutsun jouluradion, suklaan ja matematiikan laskujen yhdistelmää todelliseksi arjen romantiikaksi. Lisäksi olen rakastunut meidän keittiöömme, josta varsinkin jouluisin kuoriutuu niin kotoisa ja rakas. (Sitä paitsi, hullua ajatella, että tämä on meidän kolmas talvemme tässä talossa ! Vastahan me muutimme.)

Rakastan myös jouluverhoja ja niihin sointuvaa kerniliinaa. Tuntuu hyvälle tulla kotiin, jossa tuoksuu juurileivotut sämpylät. Voidella niitä hirmuinen kasa tietokoneen viereen, ja avata Gleen uusin jakso, A Very Glee Christmas, ja rakastua joka ikiseen sekuntiin taas kerran.

Suurimpana mieleeni jäi kyllä tämä rakkaus, ah rakastan Kurtia ja Blainea !! http://www.youtube.com/watch?v=ANzkTZGrby4

ps, olen ollut suruissani kun kommentoijat ovat kadonneet vallan : (((

Oodi minun Suomelleni

Minun Suomeni on kaunis,

ja minä rakastan kauniita asioita.
Minun Suomeni on kaunis, koska se tietää mitä hyvyys ja usko ovat.

Minun Suomeni tietää myös mitä toivo tarkoittaa,

ja mitä kaikkea se pitää sisällään.

Minun Suomeni tietää mitä kauneus on,

sillä sen kuunnellessa tuulen tuomia viestejä maailmalta,

se kuulee viestejä kauneudesta.

Minun Suomeni tietää mitä rakkaus on,

sillä sen katsellessa itsestään, toisistaan ja luonnosta huolehtivia ihmisiä,

se näkee rakkautta.

Minun Suomeni ei ole vain talvisota, sisu ja Kekkonen,

vaan minun Suomeni on myös Eurooppa, avoimuus ja suvaitsevaisuus.

Minun Suomeni arvostaa perinteitä,

mutta rakastaa myös uusia ajatuksia, ideoita ja asioita,

meiltä ja maailmalta.

Minun Suomeni tietää mitä hymy on,

sillä joka aamu sen sanoessa huomenta ystävilleen ympäri maailma,

se näkee hymyjä.


Mitä kauneinta itsenäisyyspäivää !

joulu-, kirppis- ja vaahtokarkkifiilistelyjä

Kävimme Even kanssa joulufiilistelemässä Myllyssä, ja saatoin löytää unelmasormuksen

JC:stä. Tyhmää kyllä, en oikein saanut kuvattua sitä hyvin, mutta vannon: kaunis on !

Tuon neuletakin ostin eilen kirpputorilta hintaan 1,30 e ja euron maksanut huivikin on uusi. Löysin paljon muutakin, esimerkiksi leffat E.T. ja Revolutionary Road, yhteensä 5 euroa. Lisäksi löysin viimein kauan etsimäni ruskean baskerin, voi sitä onnen hetkeä !

Suurin ilonaiheeni on kuitenkin yhden vanhemman rouvahenkilön pöydästä bongattu hänen tekemänsä villatakki, johon äiti onneksi päätti sijoittaa pyydetyt 20 euroa (eihän tuolla taida saada edes lankoja !). En olisi malttanut millään jättää sitä siihen, niin hieno ja taidokkaasti tehty se on. Otan siitä kuvia joku päivä paremmin.

Ja jottei tämä postaus menisi nyt kokonaan materian palvontaan, kerrottakoon, että kuvan hihassa näkyvä valkoinen tahra on vaahtokarkkimassaa. En kertakaikkiaan voinut vastustaa tämän kuun Trendissä ollutta vaahtokarkkien ohjetta ! Olen aivan innoissani, sillä minulle ei ollut aikaisemmin tullut mieleenikään, että vaahtokarkkeja voisi tehdä aivan itse. Ensi hetket saattoivat olla tuskaisia, mutta voi sitä riemun määrää kun taikinasta alkoi lopulta armottoman vatkauksen jälkeen muodostua valkoista, tahmeaa massaa, joka parhaillaan jähmettyy jääkaapissa lasivuokien pohjalla. Arvioitu jähmettymisvaiheen päättymisaika: 01.30. Gonna be there...

Mitä kuuluu teille rakkaat hassut !

ps, jani wickhomin joululevy

EDIT:
tilanne seuraava aamuna, nämä ovat parhaita ikinä !